Siirry pääsisältöön

JP Koskinen - Hiljainen sydän


Haamu, 2025, pehmeäkantinen, 226 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Teos on erikoinen yhdistelmä zombikauhua ja dekkaria. Dekkarit eivät ole ominta lajiani, mutta yhdistettynä yliluonnolliseen, on teos pohjimmiltaan enemmän kiehtova jännäri. Teos oli hyvin kirjoitettu ja toimiva yhdistelmä, joka tarjoaa lukijalleen myös moraalista pohdittavaa.

Tarina alkaa vuodesta 1869. Maria ja Sebastian muuttavat kauas itse aiheuttamastaan seurapiirikohusta, turvaan ulkosaaristoon tavoittamattomiin. Eristäytyneestä sijainnistaan huolimatta saarelle saapuu kulkutauti ,joka tappaa Marian, mutta antaa Sebastianille ikuisen elämän. Hintana on kuitenkin loputon, kammottava nälkä.

Pari vuosisataa myöhemmin Sebastian työskentelee rikostutkijana ja ennen eläkettä saa ratkaistavakseen murhasarjan. Murhatavan yksityiskohdat ovat huolestuttavan tuttuja ja Sebastian tajuaa, ettei ole ainoa kuolematon olento. Näitä ruumiita ei kuitenkaan ole selvästikään syöty nälän vuoksi, vaan niiden avulla on haluttu jättää viesti. Mutta kenelle ja miksi?

Jaksan aina hämmästellä, miten JP Koskisen (Juha-Pekka Koskinen) kaltaisilla kirjailijoilla riittää mitä erilaisempia ideoita. Ja miten hän saa jokaisen idean toimimaan. Olen lukenut Koskisen tuotannosta lähinnä nuorille suunnattua scifiä, mutta myös kauhua ja nyt tämän. Jokainen tarina on toiminut ja olen ne lukenut mielelläni.

Hiljainen sydän on temmoltaan rauhallinen, mutta sisällöltään silti tapahtumarikas ja moniulotteinen. Tarinasta löytyy niin historiaa, kauhua kuin rikoskirjallisuutta. Kiehtovin elementti päähenkilössä Sebastianissa oli taito muuntautua erinäköiseksi sminkkaamalla sekä esittämällä elävää. Kun ei ole elävä, lienee liki mahdotonta muistaa hengittää.

Kirjan lisään Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 4. Kirjassa valvotaan yöllä. Sebastianin ei tarvitse nukkua juuri lainkaan, joten hän on useaan otteeseen tarinan aikana yöllä hereillä.

Koskisen taito kirjoittaa tarinaan mukaan valtava määrä yksityiskohtia tekemättä tarinasta tylsää on mielestäni ilmiömäinen. Pitkiä kuvailuja ei selvästikään tarvita, kun tietää mitä tekee. Melkein tekisi mieli lukea yksi Koskisen kirjoittama dekkari, katsoa uppoaisiko ne minulle. Ehkä vielä joku kerta tartunkin haastaen itseni kauas omalta mukavuusalueeltani.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...
1 kommentti
Lue lisää

Hae tästä blogista