Siirry pääsisältöön

JP Koskinen - Hiljainen sydän


Haamu, 2025, pehmeäkantinen, 226 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Teos on erikoinen yhdistelmä zombikauhua ja dekkaria. Dekkarit eivät ole ominta lajiani, mutta yhdistettynä yliluonnolliseen, on teos pohjimmiltaan enemmän kiehtova jännäri. Teos oli hyvin kirjoitettu ja toimiva yhdistelmä, joka tarjoaa lukijalleen myös moraalista pohdittavaa.

Tarina alkaa vuodesta 1869. Maria ja Sebastian muuttavat kauas itse aiheuttamastaan seurapiirikohusta, turvaan ulkosaaristoon tavoittamattomiin. Eristäytyneestä sijainnistaan huolimatta saarelle saapuu kulkutauti ,joka tappaa Marian, mutta antaa Sebastianille ikuisen elämän. Hintana on kuitenkin loputon, kammottava nälkä.

Pari vuosisataa myöhemmin Sebastian työskentelee rikostutkijana ja ennen eläkettä saa ratkaistavakseen murhasarjan. Murhatavan yksityiskohdat ovat huolestuttavan tuttuja ja Sebastian tajuaa, ettei ole ainoa kuolematon olento. Näitä ruumiita ei kuitenkaan ole selvästikään syöty nälän vuoksi, vaan niiden avulla on haluttu jättää viesti. Mutta kenelle ja miksi?

Jaksan aina hämmästellä, miten JP Koskisen (Juha-Pekka Koskinen) kaltaisilla kirjailijoilla riittää mitä erilaisempia ideoita. Ja miten hän saa jokaisen idean toimimaan. Olen lukenut Koskisen tuotannosta lähinnä nuorille suunnattua scifiä, mutta myös kauhua ja nyt tämän. Jokainen tarina on toiminut ja olen ne lukenut mielelläni.

Hiljainen sydän on temmoltaan rauhallinen, mutta sisällöltään silti tapahtumarikas ja moniulotteinen. Tarinasta löytyy niin historiaa, kauhua kuin rikoskirjallisuutta. Kiehtovin elementti päähenkilössä Sebastianissa oli taito muuntautua erinäköiseksi sminkkaamalla sekä esittämällä elävää. Kun ei ole elävä, lienee liki mahdotonta muistaa hengittää.

Kirjan lisään Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 4. Kirjassa valvotaan yöllä. Sebastianin ei tarvitse nukkua juuri lainkaan, joten hän on useaan otteeseen tarinan aikana yöllä hereillä.

Koskisen taito kirjoittaa tarinaan mukaan valtava määrä yksityiskohtia tekemättä tarinasta tylsää on mielestäni ilmiömäinen. Pitkiä kuvailuja ei selvästikään tarvita, kun tietää mitä tekee. Melkein tekisi mieli lukea yksi Koskisen kirjoittama dekkari, katsoa uppoaisiko ne minulle. Ehkä vielä joku kerta tartunkin haastaen itseni kauas omalta mukavuusalueeltani.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rebecca Yarros - Myrskynsilmä

Empyreum 3 WSOY, 2025, kovakantinen, 690 s. (Onyx Storm, 2025) Suomentanut Laura Haavisto Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Olen lukenut ja arvostellut sarjan 1. osan Siivenisku sekä 2. osan Rautaliekki. Ihastuin tähän sarjaan todella lujaa heti ensimmäisestä osasta lähtien! Sarja on ollut uskomattoman vahva ja laadukas osasta toiseen, voin vain suositella! Jälleen sarja, joka on ehdottomasti luettava järjestyksessä, joten jos aiemmat osat on lukematta, palaa niihin ensin. Tästä eteenpäin tulee väkisinkin juonipaljastuksia, jos aiempia osia ei ole lukenut.  Violet on surullinen ja tuskissaan äitinsä kuoleman johdosta. Siitä huolimatta on pystyttävä toimimaan, sillä viholliset, myrkät puskevat entistä hanakammin eteenpäin ja kuntoon saatu suoja ei kauaa pysy ylhäällä. Myrkät kokeilevat jatkuvasti miten pääsisivät murtautumaan suojan läpi, eikä Basgiathin sotavoimat riitä pelastamaan ihmisiä tuholta. Ainoa toivo on löytää helmiäiset, Andarnan suku, seitsemäs lohikäärm...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kirjasomen joulukalenteri 5.12.

  Seuraava luukku löytyy 6.12. Kirjamiehen blogista. Hyppäsin innoissani mukaan tämän vuoden Kirjasomettajien joulukalenteriin! EN ole mikään jouluihminen (tai ehkä eniten kuvaa Grinch minun jouluintoani...), mutta opettelen koko ajan olemaan enemmän ja enemmän sopeutuva jouluun lapseni takia.  Meidän perheessä joulu onkin ehdottomasti lasten juhla ja pidän tärkeänä, että voin tarjota joulumieltä ja ihania joulumuistoja lapselleni. Harjoittelen nyt siis joulumieltä kovasti ja aloitan sen tänä vuonna tällä postauksella!  Tänä vuonna olen jo kuullut päivätyössäni ihan esihenkilöltä asti kuittailua joulumielestäni. Hän uhkasi ostaa minulle jonkun sellaisen ällön joulupaidan ja pakottaa käyttämään. Minä suhtauduin asiaan valittamalla työkavereille, että esihenkilö kiusaa! Sain kumminkin armahduksen, jos lupaan vähän edes yrittää nauttia joulusta, huh! Mun pomo on kyllä oikeasti ihan huippytyyppi, koska huumori auttaa jaksamaan raskaammatkin työpäivät. Lapseni on odottanut jo...
2 kommenttia
Lue lisää

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hae tästä blogista