Myllylahti, 2025, pehmeäkantinen, 174 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Nuorten kirja, joka käsittelee kipeää aihetta. Vanhempien alkoholismi aiheuttaa monelle tänä päivänäkin paljon tuskaa. Omasta nuoruudestani aihe tuli monen ystävän tai tutun kautta esille. Tuli alkoholi itsellekin tutuksi, vaikka vanhempani eivät sitä käyttäneet.
Humalan soundtrack kertoo 8-luokkalaisesta Iirosta. Iiron perheessä raha on tiukassa, sillä vanhemmat ovat työttömiä ja nekin vähät rahat menee alkoholiin. Iiro keräilee pulloja saadakseen rahaa elämiseen, kiertää kirppareita ja koittaa pitää kodin kasassa sekä tilanteensa piilossa ystäviltään. Lopulta Iiro ajautuu hankkimaan rahaa keinoin, jotka eivät kestäisi päivänvaloa.
Kävin kirjan julkkareissa tänään 15.3. Sellon kirjastossa. Haastattelijana toimi Sanna Ylimartimo, joka on itsekin kirjoja kirjoittanut ja julkaissut. Ylimartimon kysymykset olivat hyviä ja pari kysymystä joita olisinkin halunnut kysyä, tuli valmiiksi haastattelussa esille. Jäi minulle itsellenikin kuitenkin yksi kysymys kysyttäväksi.
Esitin Tiia Mattilalle kiperän kysymyksen, koska aihe on näin rankka. Kysyin kuinka paljon tarina sisältää omaa kokemusta. Mattila vastasi, että jonkin verran hän on käyttänyt omaa nuoruuttaan polttoaineena kirjassa, mutta suoranaisesti Humalan soundtrack ei kuitenkaan liity hänen elämäänsä mitenkään. Mattila kertoo myös, että työssään sairaanhoitajana kohtaa paljon nuoria, joille tilanne on hyvinkin arkipäivää ja sieltä kautta myös varmasti kirjaan inspiraatiota löytynyt.
Eräs toinen kuulolla ollut kysyi, miksi säeromaani eikä perinteistä romaania. Tähän mielestäni Mattila antoi osuvan ja teoksen sisältöä kuvaavan vastauksen. Koska aihe ja tarina on paikoin rankka ja vaikea, antaa säeromaanin keveys siihen ilmaa ja tilaa hengittää. Tästä olen kirjailijan kanssa täysin samaa mieltä, sillä luin kotimatkalla kirjan puolesta välistä loppuun ja vollotin miltei koko kotimatkan. Onneksi kuljin mieheni kyydissä enkä julkisilla!
Humalan soundtrack teki minuun syvän vaikutuksen ja suosittelen lämpimästi niin nuorille kuin aikuisillekin lukijoille! Mattila esittelee mielestäni upeasti monen nuoren ongelman, eli viimeiseen asti vanhempien virheiden ja kodin ongelmien peittelyn. Oli ihanaa lukea lopussa, kuinka Iiron elämästä otti lopulta moni pelastava enkeli koppia ja tarina päättyi ainakin pääasiassa hyvin.
Nimmari piti kirjailijalta tietenkin käydä hakemassa ja muutaman sanan vaihdoin hänen kanssaan henkilökohtaisestikin. Ihailtavaa, että hän on tarttunut vaikeaan ja raskaaseen aiheeseen, tehden siitä kuitenkin teoksen, joka antaa toivoa selviytymisestä.
Kuten Mattila kirjan lopussa kertookin, jokaisen Iiron tilanteeseen joutuneen (tai muun tiukan tilanteen, jossa vanhemmista ei ole apua) on mahdollista hakea apua eikä kenenkään pidä jäädä ongelmiensa kanssa yksin. Apua on saatavilla esim. opettajilta, Sekaisin-chatista, Mannerheimin lastensuojeluliiton chatista tai joltain muulta turvalliselta aikuiselta. On täysin luvallista myös ottaa itse yhteyttä sosiaalityöntekijään tai virkavaltaan. Yksin ei pidä jäädä, eikä vanhempien virheitä pidä hävetä.
Kirjan lisään Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä.
PS. Pongasin tilaisuudessa myös Sini Helmisen, jonka säeromaanin ansiosta uskalsin tarttua uudelleen säeromaaniin. Tämä teos on hieman helpompi lukea kuin Helmisen Kunnes kuolen. Vaikka Humalan soundtrack on säeromaani, tässä ei ole esim. riimittelyä käytetty. Sanoisin, että Mattilan teksti hyödyntää runon keinoja, muttei ole niinkään runomuotoa. Upeaa tekstiä yhtä kaikki!
Kommentit
Lähetä kommentti