Ilkka Olavi - Agenttimummo ja salainen huussi

Into, 2024, kovakantinen, 194 s.

Kuvittanut Kai Vaalio

Saatu arvostelukappaleena. Aloitin lukemaan kirjaa 9 vuotta täyttäneen lapseni kanssa, mutta hänelle ns. teinisanasto oli liikaa, eikä hän innostunut tämän lukemisesta. Uskon, että vuoden parin päästä teos on juuri omiaan hänelle, kun akne, äänenmurros ja peliporukan perustajajäsen ei ole liian vieraita käsitteitä.

Itse kuitenkin luin koko tarinan, ja uskonkin sen olevan aivan täydellinen eritoten pelaamisesta kiinnostuneille pojille. Tämä on itse asiassa tuttavapiirissäni todistettukin. 12-vuotias poika luki tarinan innnoissaan ja kehui sitä mummolleen. Mummo vilkaisi tarinaa ja huomasi yhtäkkiä lukeneensa koko kirjan yhdellä istumalla! Heidän mukaansa todella hauska ja viihdyttävä tarina.

Salainen huussi on jatko-osa, ensimmäinen osa oli nimeltään Agenttimummo ja lentävät tekarit. Kirjan alussa prologi on lyhyt kertaus ensimmäisestä osasta, eikä minun (eikä mainitsemani mummon) lukemista häirinnyt yhtään aloittaa toisesta osasta suoraan. Sarjan kirjat on suunnattu 9-12-vuotiaille mutta toimii varmasti myös pari vuotta vanhemmillekin. Ja kuten todetettua, myös aikuisille.

Tarina on melkoisen lennokas. Alex ja Rauha-mummo jäljittävät rikollisia, joiden tarkoituksena on valloittaa maailma tekoälyn avulla. Salaperäinen Hopeakettu havittelee tekoälyohjelmistoa, jota mummo säilyttää muistitikulla. Hopeakettu on ujuttautunut jokaiseen kotiin ja puhelimeen turvapalveluna ja muistitikun ohjelmiston avulla pystyisi hallitsemaan jokaista kotia, puhelinta ja internetverkostoa.

Ilkka Olavin teoksessa on mielestäni upeasti monia kerroksia. Päättömän hauska tarina, johon on ujutettu kuitenkin paljon tärkeitä asioita. Tekoälyä pohditaan monesta näkökulmasta, kerrotaan sen tuomista mahdollisuuksista ja uhista. Ikääntyvien ihmisten arvoa ja tärkeyttä yhteiskunnalle tuodaan myös esille. Tyttöjen ja poikien välinen ystävyys, tasa-arvo, erilaisuus, pelaamisen ilo… Isoja asioita nuorelle lukijalle, jotka Ilkka Olavi on kirjoittanut upeasti tarinaan mukaan, merkityksellisinä asioina.

Ikäni tietokonepelejä poikien kanssa pelanneena pidin myös erityisen paljon siitä, kuinka tarinaan oli kirjoitettu myös tyttö, joka pelimaailmassa päihittää kaikki pojat. Ja sen asian kanssa jokainen hahmo pystyy olemaan sujut. Pelimaailma on vieläkin naisille monesti ennakkoluuloinen paikka ja annan ison hatunoston, kun tätä rikotaan. Vaikka päähenkilö onkin poika, löytyy tarinasta siis samaistumispintaa tytöillekin.

Kirjan lisään Satakirjastojen 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 2. Joku kirjan henkilöistä on eläkkeellä. Mummo ryhtyi eläkepäivillään salaiseksi agentiksi, ja päämajana toimii vanhusten hoivakoti.