Holly Black - Kuningatar vailla valtakuntaa

Karisto, 2024, pehmeäkantinen, 286 s.

Suomentanut Suvi Kauppila

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kuningatar vailla valtakuntaa on Ilman väki -trilogian päätösosa. Kirjan kansi kuitenkin paljastaa, että vielä tänä keväänä Keijuvaltaan sijoittuva Kahlittu perillinen ilmestyy jatkaen huikeaa tarinaa, omana sarjanaan. Jatkoon ilmeisesti kuuluu kaksi kirjaa.

Ilman väki -trilogian kaksi aiempaa osaa olen lukenut myös. Julma prinssi aloitti sarjan erittäin kouluttavasti ja Langennut kunigas tarjoili kutkuttavan kammottavan jatkon tarinalle. Trilogian viimeinen osa vihdoin paljastaa, mikä on Juden lopullinen kohtalo ja kuka lopulta saa kruunun ja istuu valtaistuimelle. Sarjassa minuun vetosi sen ennalta arvaamattomuus, julmuus ja samaan aikaan henkeä salpaava kauneus. Sarjan juonittelu ja vallanjano olivat loistavaa viihdettä, jota ei voinut jättää kesken.

Ja tuttuun tapaan, jos aiemmat osat on vielä lukematta, palaa niihin. Tästä eteenpäin muuten aiempiin osiin tulee juonipaljatuksia!

Edellisessä osassa Cardan otti Juden vaimokseen, teki tästä keijujen valtakunnan kuningattaren. Ja karkotti tuoreen kuningattaren kuolevaisten maailmaan. Maanpaossa Jude pohtii, onko hänellä mitään mahdollisuutta enää koskaan palata keijujen hoviin ja haluaako hän edes sitä. Pian kuitenkin Juden kaksossisko Taryn tulee anelemaan apua jouduttuaan pulaan keijuvallan kanssa. Taryn tappoi aviomiehensä ja tarvitsee siskonsa esittämään häntä oikeudenkäynnissä, koska Judea ei voida lumota kertomaan totuutta.

Palattuaan keijuvaltaan Jude kuitenkin huomaa joutuvansa keskelle valtataistelua. Valtakunta on sodan partaalla ja kruunun haastajana on Juden oma kasvatti-isä. Kun väkevä kirous pääsee valloilleen ja hirviö uhkaa koko maata, Jude joutuu tekemään lopullisen valinnan kunnianhimonsa ja ihmisyytensä välillä.

Pidin tässä trilogiassa erityisen paljon upeasti kirjoitetusta fantasiamaailmasta. Rakastin juonikuviointia, jonka äärellä lukija ei voi olla hetkeäkään varma, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuitenkin olen myös tyytyväinen, että trilogia loppui niin kuin itse aavistelin ja toivoin. Black on onnistunut kirjoittamaan hämmentävät ja kiehtovat hahmot, joiden eloa jännittävässä fantasiamaailmassa on henkeäsalpaavaa lukea. Vaikka romantasia-genrensä vuoksi loppuratkaisu on helppoa arvata, antaa se kuitenkin odottaa itseään koko trilogian ajan.

Kirjan lisään Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme.