Tammi, 2024, kovakantinen, 242 s.
Pitkästä aikaa arvostelu kirjastosta lainatusta kirjasta. Teos on ollut minulla jo kaksi kertaa lainassa, uusittu usein ja vihdoin ehdin tämän lukea! Olen pinonnut arvostelukappaleita itselleni liikaa, etten meinaa kirjastolainoja ehtiä lukea...
Penni Pähkinäsydämen tarina jatkuu jo neljännessä kirjassa. Oheen on ilmestynyt myös viides kirja, joka on novellimittaisia tarinoita Tuulenpesän metsästä. Kaikki Pennin tarinat kertovat jostakin isosta, koko lapsen elämään vaikuttavasta ongelmasta, surusta tai elämän myllerryksestä. Tämä viimeisin on näistä kuitenkin ehdottomasti kaikista isoin ja surullisin.
Sarjaan on aiemmin ilmestynyt Kauhea kadotuskakku, Mörkökuumeen kirous sekä Viluhallan salaisuus. Novellikokoelman nimi on Tarinoita Tuulenpesän metsästä. Suosittelen kaikkien lukemista ja järjestyksessä. Tuulenpesän metsän tarinat voi nauttia missä välissä vain, mutta suosittelen ainakin parin romaanin lukemista ensin, jotta tunnet hahmot, joista kokoelmassa tarjotaan hieman lisätietoa ja tarinoita.
Jos kirja (tai aiemmat kirjat) on vielä itselläsi lukematta, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän, sillä joudun väkisinkin pilaamaan sinulta lukemisen ilon kertomalla tarinasta isoimman asian!
Tuulenpesän metsässä on meneillään kelvi, aika jolloin ei ole enää talvi muttei ole vielä kevätkään. Synkin aika vuodesta onkin täydellinen miljöö sille, mitä Pennin elämässä tapahtuu. Nimittäin Pennin äiti Annelie on ollut pitkään sairas Pennin tietämättä, ja eräänä päivänä kun Penni tulee kotiin, siellä ei ole ketään ja ovet on lukittu. Kun Penni menee naapuriin rouva Vadelman luo, saapuu kaikista kamalin puhelu ikinä. Pennin äiti on kuollut. Kamala uutinen pysäyttää Pennin maailman täysin.
Penni ei tahdo oikein uskoa tapahtunutta todeksi, eikä hänellä tule myöskään itku. Pennin isä ei oikein tiedä miten tilanteessa pitäisi olla ja Pennillä on vaikeaa myös ystäviensä kanssa. Lopulta aikuiset päätyvät ratkaisuun, jossa Penni muuttaa isoäitinsä Henrietan luokse pitsikartanoon. Pitsikartano on kuitenkin täynnä salaisuuksia ja kun Pennin ystävät tulevat yökylään, aikovat he selvittää ne puun juuria myöten!
Jälleen Snow on onnistunut luomaan sydänjuuria koskettava tarinan, joka saa lukijan niin itkemään kuin nauramaan. Kati Vuorennon kaunis ja suloinen kuvitus kruunaa tarinan. Vaikka tarina on todella surullinen, löytyy siinäkin toivoa, lohtua ja lopulta myös tunne, että elämä voi jatkua kaikesta huolimatta. Ainakin oman lapseni pahin pelko kohdataan tässä Pennin tarinassa ja uskonkin teoksen olevan siksi todella arvokasta luettavaa lapselle. Vanhemman kuolema on pahinta, mitä lapsi voisi kuvitella. Siksi se on myös aihe, mitä on tärkeää käsitellä. Uskonkin tämän herättävän keskustelua aiheen ympäriltä, kun lapsi tätä lukee.
Kirjan sijoitan Helmetin 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo. Viluhallan valtiatar on paha ja ilkeä nainen, mutta lapset epäilevät pitkään myös isoäidinkin olevan paha tai ilkeä.
Kommentit
Lähetä kommentti