Olli Penttilä - Patalaiska kummitus ja muita satuja

 

Lector, 2024, kovakantinen, 38 s.

Kuvittanut Kanerva kartano

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Ihana, perinteinen satukirja kauniilla kuvituksella teki vaikutuksen niin minuun kuin lapseeni, jolle luin teoksen ääneen.

Teos sisältää 7 satua, jotka ovat melko lyhyitä, joten sopivat mainiosti iltasaduiksi tai itse lukevalle lapselle. Jokaisessa sadussa on perinteisesti opetus, joka saa lapsen ajattelemaan maailmaa aina hieman eri tavalla. Kirjaa oli miellyttävää lukea ja seurata lapsen reaktioita satujen loppuratkaisuihin.

Lempisaduikseen lapsi nimesi ’Myllärin tytär ja tietäjä’ sekä ’Jänis, joka kiersi kuun’. Erityismaininnan ansaitsi myös nimikkosatu ’Patalaiska kummitus’, koska lapsen mielestä oli aivan hulvatonta ajatella kummitusta, joka on liian laiska kummitellakseen. Itse pidin kovasti myös ’Jättiläisen pääkallo’ -nimisestä sadusta, koska siinä varsin neuvokas tonttu osasi hienosti käyttää peikon ahneutta hyödykseen.

Myllärin tytär ja tietäjä vetosi lapseeni kovasti, koska siinä opetuksena on, että vaikka valehtelu on väärin, aina puhdas totuuskaan ei ole hyvä asia. Tarina kertoo lapsen tajuisesti, miksi ns. valkoiset valheet ovat oikeastaan ihan hyvä ja sallittu asia. Vaikka valehtelu on väärin, valkoiset valheet ovat asia, jota kohteliaisuus vaatii sekä joskus on esimerkiksi omaksi turvakseen valehdeltava. Tämä oli oivallinen tarina lapselle, jonka moraalinen kompassi meinaa välillä toimia liiankin hyvin.

Patalaiska kummitus ja muita satuja on jälleen sellainen koko perheen satukirja. Se sopii luettavaksi ihan pienillekin, mutta ehdottomasti viihdytti myös aikuistakin lukijaa. Tarinat ovat sopivan lyhyitä ääneen luettaviksi ja samalla niissä kuitenkin on oikeasti luettavaakin itse lukevalle lapselle. Sadut vievät lukijan mielikuvitusmatkalle sekä tarjoavat mainioita opetuksia ja viisauksia elämästä.

Kirjan lisään Satakirjastojen 2025 lukuhaasteeseen, kohtaan 12. Kirjan nimessä on sanonta, slogan tai lentävä lause. Patalaiska on niin suomalainen sanonta, jota ei pysty edes oikein suoraan kääntämään. Jotta sanan merkitys voidaan selittää kokonaisuudessaan, siihen tarvitaan pitkäkin selitys (kokeilin itse lapselleni tätä selittää).