Siirry pääsisältöön

Anne Manner - Keijusisaret Pökö, Tirppa ja Natunen; Konna Kilpi

 


Books on demand, 2024, kovakantinen, 44 s.

Kuvittanut Johanna Sievänen

Sain kirjan arvostelukappaleena, kuten edellisenkin sarjan kirjan. Aiemman osan arvostelun voi käydä lukemassa täältä. Sarjassa on vielä kolmas aiemmin ilmestynyt kirja, mutta sitä meillä ei ole luettu. Lapseni piti kovasti edellisestä osasta ja piti myös tästäkin. Keijusisaret ovat valloittavia hahmoja ja kirjan kaunis kuvitus lumoaa lukijan mukaan tarinaan.

Pökö ja Tirppa lähtevät eväsretkelle joenrinteeseen, ja törmäävät omituiseen otukseen. Jokin kummallisen näköinen viuhtoo kaikki neljä raajaa ilmassa. Kun siskokset uskaltavat lähestyä tuota olentoa, pyytää se tyttöjen apua, jos nämä voisivat työntää sen oikein päin. Olento on Konna Kilpi, kilpikonna joka on vahingossa pyörähtänyt selälleen. Kun Konna on oikeinpäin ja esittelyt hoidetty, sisaret pyytävät Konnan mukaansa ensin piknikille ja sitten vierailulle kotiinsa.

Konna Kilpi on suloinen ja opettavainen tarina erilaisuuden kohtaamisesta, rohkeudesta, hyväksymisestä ja ystävyydestä. On usein pelottavaa kohdata erilaisuutta, mutta loppujen lopuksi huomaa, että pelko oli aivan turhaa. Jokaisella meillä on erilaisia ominaisuuksia, mutta jos vain haluaa, niiden sietäminen onnistuu sovittelemalla ja sopeutumalla. Opetus myös hädässä olevan auttamisesta on myös mielestäni äärimmäisen tärkeä.

Kolmas osa keijusisarien tarinaa oli suloinen ja viihdyttävä. Mielestäni Manner on tarinan kirjoittanut hieman sujuvammaksi kuin edellisessä osassa. Tätä oli miellyttävää lukea lapselle ääneen, mutta toimisi myös itse lukevalle lapselle. Keijusisaret ovat hellyyttäviä hahmoja ja heidän tarinansa käy hieman paremmin selväksi edellisessä osassa, mutta sen lukeminen ei kuitenkaan ole pakollista nauttiakseen tästä tarinasta.

Kirjan lisään Goodreads ATY Reading Challengeen 2025, kohtaan Anniversary Listin puolella vuoteen 2022; A book that uses all five vowels in the title and/or author’s name. Eli kirjan ja/tai kirjailijan nimessä esiintyy kaikki viisi vokaalia.

Englannin kielessä nämä viisi vokaalia ovat a, e, i, o ja u. Y:tä ei lasketa varsinaisesti vokaaliksi, vaan useimmiten konsonantiksi. Ja tietenkään ääkkösiä englannissa ei ole.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Hae tästä blogista