Tuukka Sandström - Rontti-kissan jokiseikkailu

 

Avain, 2024, kovakantinen, 111 s.

Kuvittanut Varpu Eronen

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta ja luettu ääneen omalle lapselleni. Meillä on aiemmin luettu Rontti-kissa noitakoulussa. Teos toimii mainiosti itse lukevalle lapselle, mutta kyllä ääneen luettuna voi lukea jo vaikka eskari-ikäisellekin, jos malttaa pidempää kirjaa kuunnella. Kirjat toimii yksittäisinä, joten aiempia osia ei tarvitse olla lukenut.

Rontti-kissa on suloinen ja hassu tapaus, jonka omistaa Vermiselli, noitatyttö. Erinäisten aiempien kommellusten vuoksi Rontti osaa lentää, mutta vain kuutamon valossa. Rontti on luonteeltaan mukava ja ystävällinen, mutta ehkä hieman myös höpsö ja ei niin kovin paljoa maailmaa nähnyt kissa.

Tässä osassa Rontti saa yllättäen pullopostina kutsun syntymäpäiville. Ongelmana vain on, ettei Rontti tiedä, kuka hänet on kutsunut ja missä juhlat pidetään. Ystäviensä auttamana Rontti kuitenkin lähtee jokea pitkin matkaan, alajuoksulla varmasti asia selviää. Kylpyamme toimii veneenä ja matkaan lähtee hiirikolmikko auttamaan Rontin perille. Kun juhlat löytyvät, ne ovat mitä erikoisimmat. Ja niitä on itse asiassa kahdet yhtäaikaa. Luvassa on eriskummallinen lahjakilpailu, demokraattinen äänestys ja yllättävä hallitsijan vaihdos.

Jälleen Rontti-kissa valloitti niin minun kuin lapseni sydämen. Kohta 9-vuotias ensin epäili, että kirja on hänelle liian lapsellinen, mutta kummasti kuitenkin tarina luettiin loppuun asti ja se sai paljon peukkuja. Se oli juuri sopiva tuon ikäiselle, hieman jopa opeteltiin uusia jänniä sanoja ja käsitteitä, kuten demokratia. Alun pettymyksen tuotti ehkä se, ettei tässä tarinassa ollutkaan niin paljoa noituutta.

Pidän itse kovasti näistä Sandströmin kirjoista, sillä niissä tarina on sopivan yksinkertaistettu, jotta lapsi pysyy tapahtumissa hyvin mukana. Siitä huolimatta käytettyä kieltä ei ole yksinkertaitettu, vaan vaikeat sanat selitetään lapsentasoisesti. Lasta viihdytti kovasti se, että ”suuret ja mahtavat” hallitsijat olivat kaikista hölmöimpiä hahmoja. Samalla teos opettaa esim. roskaamisen aiheuttamista ongelmista ja kaikkien hyvinvoinnnin ajattelun tärkeydestä.

Lahjojen saamisen tärkeys korostui tarinassa niin äärimmilleen, että lapsenikin ymmärsi, ettei kaiken maailman krääsän omistaminen tee kenestäkään onnellista. Liekö kirjan ansiota, vai onko valaistuminen tullut jostakin muualta, mutta jo useamman vuoden yrityksen jälkeen lapseni haluaa vihdoin luopua niistä leluista, joilla ei enää leiki! JES!