Juha-Pekka Koskinen - Likainen totuus

 

Aviador, 2024, kovakantinen, 205 s.

Luin ensimmäisen osan tätä nuorten trilogiaa, kun se ilmestyi. Myös jatko-osa oli aivan pakko saada! Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Ensimmäinen osa Puhdas valhe ilmestyi viime vuonna ja loppui melkoisen dramaattisesti. Toinen osa on itsenäinen jatko-osa, eikä edellytä ensimmäisen osan lukemista, mutta suosittelen. Se antaa tälle teokselle paljon enemmän syvyyttä kertomalla koko taustatarinan.

Jos siis ensimmäisen osan haluat lukea, suosittelen palaamaan siihen! Toisen osan esittely tästä eteenpäin väkisinkin pilaa ensimmäisen osan lukunautinnon spoilereilla, joten ei kannata jatkaa pidemmälle, ensimmäisen osan arvostelun voit lukea ylempänä olevasta linkistä.

Puhdas valhe päättyi dramaattisesti ja antoi kuvan, että Phoboksen nelosten vihdoin päästyä matkalle, jokin menee pieleen ja Vitkon huudoista voi päätellä, että raketti on räjähtämässä. Toinen osa jatkuu tästä hetkestä ja paljastaa kaiken olevan kuitenkin hyvin, lukuun ottamatta sitä, että Vitkolle matkan paineet olivat liikaa. Hänet täytyy rauhoittaa matkan ajaksi. Muuten matka sujuu ongelmitta ja seurue keskittyy vahvistamaan lihaksiaan, jotta he kestävät Maan painoovoiman.

Seurue laskeutuu Maahan, ja myös Phoboksen nelosille selviää, että Max on ollut koko ajan oikeassa ja heille on valehdeltu koko elämänsä ajan. Maa on puhdas, asuinkelpoinen ja täynnä tutkittavaa. Pian joukko törmääkin Maan asukkaisiin ja alkaa näyttää siltä, ettei Maa ole kovin turvallinen paikka. Erinäiset löydökset osoittavat, että jotain omituista on tapahtunut 3000 vuotta sitten. Kun vastaan tulee muitakin marsilaisia, on täysin mahdotonta sanoa enää, kuka puhuu totta ja kuka valehtelee.

Puhdas valhe oli kiehtova scifiteos, joka sijoittui Marsiin. Likainen totuus on ehkä vielä kiehtovampi, koska se sijoittuu scifinäkökulmasta Maahan. En ole koskaan itse ajatellut, miten vaikeaa olisi joltakin muulta planeetalta tulla muukalaisena Maahan, mutta Koskinen on upeasti kirjoittanut auki painovoiman vaikutusten erot meillä ja muualla. Samoin Koskinen on hyvin spekuloinut, miten ihminen (tai alien), joka ei ole koskaan käynyt maassa voisi suhtautua hyönteisiin, kasvustoon ja eläimiin planeetallamme.

Trilogia on suunnattu nuorille lukijoille, mutta kattavan taustoihin perehtymisen ansiosta sarja on kiehtovaa luettavaa myös aikuiselle. Koskinen lienee tunnetumpi kirjoittamistaan dekkareista, joita en itse ole lukenut. Näiden kahden lukemani nuorten kirjan pohjalta voin kuitenkin päätellä, että Koskinen näkee todella paljon vaivaa kirjoittamiensa teosten eteen ja on älykäs ja lahjakas kirjailija. Suosittelen lämpimästi tätä sarjaa niin nuorille kuin aikuisillekin lukijoille!

Kirjan lisään Kurikan kirjaston Lukuhaastet 2024, kohtaan 4. Kirja perhe-elämän moninaisuudesta. Yksi Phoboksen nelosista on orpo ja toinenkin joutunut elämään ilman isää, mielenterveysongelmien kanssa painivan äidin kanssa. Nämä eivät ole teoksessa isossa roolissa, mutta käyvät ilmi kumminkin.