Lector, 2024, kovakantinen, 32 s.
Kirja on saatu arvostelukappaleena. Mäki on itse kuvittanut teoksen, joka koostuu 16 minisadusta. Jokaisessa sadussa seikkailee Salli-minipossu ja Valli-kapybara. Jokainen satu on aukeaman mittainen, joten ne sopivat mainiosti joko iltasaduiksi tai itse lukevalle lapselle helpoksi välipalaksi.
Salli ja Valli ovat ystävykset, sellaiset aidot ja oikeat ystävät. He tietävät toistensa hyvät sekä huonot puolet ja ystävyys kestää molemmat. Toisinaan tietenkin mökötetään, jekkuillaan ja riidellään, mutta ystävykset kuitenkin sopivat aina.
Saduille tyypilliseen tapaan jokaisessa sadussa on myös jonkinlainen opetus, välillä suloinen ja välillä vähän nolokin opetus. Yhtä lailla Mäen kuvitus on välillä suloista ja välillä hauskaa ja saa hörähtelemään hullunkurisille eläimille. Lapseni mielestä Mäen kuvitukset ovat aina hauskoja ja hän katselee niitä mielellään.
Muutoin lapseni tuumasi kirjasta, että sadut olivat kivoja, mutta välillä ne loppuivat outoihin kohtiin. Tällä oletan lapsen tarkoittavan sitä, että muutama satu päättyi johonkin kommellukseen ja sen opetus piti vähän itse oivaltaa. Vaikka minä ymmärsin sadun opetuksen, lapselle ne ei ihan joka kohdassa auenneet. Näistä saatiin kuitenkin jälleen hyvää keskustelua, kun lopetuksia yhdessä pohdittiin.
Yhtä kaikki, sadut ovat hyvän mielen satuja, joita on mukava lukea myös perheen pienempien kanssa. Jokaisen sadun yhdistävä voima on kirjan nimen mukaisesti ihana ystävyys ja tarinoiden lomassa tulee hieman pohdittua myös, millainen se kiva kaveri on. Esimerkiksi kun Vallin mielestä on aina niin kiva jekuttaa. Mahtaako se kuitenkaan Sallin mielestä olla kovin kivaa? Entä nauraako ystävä silloin, kun toinen ensin uhoaa rohkeudellaan, mutta lopulta jänistääkin?
Kommentit
Lähetä kommentti