Siirry pääsisältöön

Anica Mrose Rissi - Karmiva kuurupiilo ja muita kauhutarinoita

 


Kumma, 2024, kovakantinen, 221 s.

Suomentanut Leena Ojalatva

Kuvittanut Carolina Godina

Pyysin tämän kirjan arvostelukappaleena kustantajalta, koska lapseni halusi kovasti lukea jotain oikeasti jännittävää. Hän on paljon kuunnellut äänikirjoina sellaisia muka jännittäviä, ja nyt toiveena oli oikeasti jännittävää luettavaa. Karmivan kuurupiilon ikäsuositus oli 8+ joten päätin kokeilla tätä, vaikka kansikuva kieltämättä olisi omissa valinnoissani jättänyt tämän kirjan myöhemmäksi hankinnaksi.

Vaan kuinkas sitten kävikään? Luin tätä lapselleni, muutaman tarinan ehdimme lukea ja lapsi totesi kirjan olevan hänelle liikaa. Illalla luettavaksi tämä ei sopinut, mutta päivällä luettunakin tämä tuntui liian jännältä. Saimme kuitenkin todella hyvän keskustelun siitä, miksi tarinat ovat pelottavia. Tuntematon ja sellainen asia mitä ei ymmärrä, tuntuu todella pelottavalta. Tähän perustuu pimeydenkin pelottavuus, kun ei näe mitä siellä on.

Uskon myös, ettei kirjan tarinat olisi olleet niin pelottavia lapsen itse lukemana. Ääneen lukeminen tuo kuitenkin painotusta tarinaan, varsinkin kun olen aika eläytyvä lukija. Luin siis kirjan yksinäni loppuun, kun lapsi ei tähän pystynyt. Olen kuitenkin iloinen, että hän halusi koetella rajojaan, sillä uskon kauhutarinoiden olevan terve tapa kasvattaa omaa rohkeuttaan. Ehkä jo vuoden päästä tämä on sellainen, jota lapseni lukee itse.

Teos on kokoelma hyviä kauhutarinoita, juuri niitä sellaisia joita itsekin nuorena rakastin. Urbaanilegendoja, mielikuvituksen luomuksia, joihin on helppo kuvitella itsensä mukaan. Ymmärrän siis hyvin, että hieman arka 9v. Koki nämä liian jännäksi. Hänellä on kuitenkin loistava mielikuvitus ja pystyi varmasti tarinat kuvittelemaan tapahtuviksi silmiensä eteen.

Jokaisessa tarinassa on hieman hämmentävä lopputwisti ja siksi ne tuntuvat myös aikuiselle yllättävän kylmääviltä. Samalla ne on kuitenkin helppo todeta mahdottomiksi, joten liian pelottavia ne eivät ole. Ehkä kuitenkin itse nostaisin ikäsuositusta hieman, tai ainakin lukijan täytyy olla hyvin rohkea ja hahmottaa selvästi, mikä voi oikeasti tapahtua ja mikä ei. 10-vuotiaalle varmasti mainioita kauhutarinoita, jotka antavat väristyksiä mutta eivät ole liikaa.

Kuvituksesta annettava erityiskehut, sillä omaan makuuni kuvat olivat kirjan pelottavin ja alitajuntaan asti menevin osuus!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Hae tästä blogista