Siirry pääsisältöön

Aleksanteri Ahola-Valo - Koulupojan päiväkirja

 


ELPO ry, 1995, kovakantinen, 308 s.

Suomentanut Aleksanteri Ahola-Valo

Sain arvostelukappaleena teoksen ELPO ry:ltä. Yhdistyksen Elpo-kustannus julkaisee kirjoja Ahola-Valosta, hänen omia kirjoituksiaan sekä tekstejä, jotka ovat saaneet inspiraationsa Ahola-Valon elämäntyöstä ja aatemaailmasta. Teos sopii myös lapsen luettavaksi, tosin halu tietää ja oppia täytyy olla vahva, että näin tiiviin teoksen jaksaa lukea.

Kustannustoiminnan kruununjalokivi on kahdeksanosainen Ahola-Valon lapsuudesta kertova kokoelma hänen omia päiväkirjakirjoituksiaan, Koulupojan päiväkirja. Tämä lukemani kirja on tuon sarjan ensimmäinen osa. Ensimmäinen osa on alunperin julkaistu 1985, minä sain kappaleen toisesta painoksesta. Käännöstyötä on Ahola-Valon lisäksi tehnyt myöhemmissä osissa Airi Valve.

Koulupojan päiväkirjat kuvaavat Aleksanteri ”Ali” Ahola-Valon lapsuutta 7-14-vuotiaana Inkerinmaalla, sisältäen yhteensä 2689 sivua. Lukemani ensimmäinen osa sijoittuu 30.8.1907-26.8.1908 kun Aleksanteri on 7-vuotias. Aleksanteria kutsuttiin tuolloin Alikiksi. Alik oli poikkeuksellisen varhaiskypsä lapsi ja isänsä oli opettanut hänelle valtavasti. Kun Alik aloitti koulun, hän osasi jo lukea ja kirjoittaa sujuvasti venäjää, omasi vahvan ideologisen ajatusmaailman ja oli oppivalmiudeltaan poikkeuksellisen älykäs lapsi.

Alunperin päiväkirjaa kirjoitettiin venäjäksi, kunnes Alikin isä opetti pojalleen suomea. Tämän jälkeen päiväkirjojen kieli vaihtui osittain suomeksi. Koin todella hämmentäväksi lukea kokonaisen kirjan 7-vuotiaan pojan poikkeuksellisen älykkäitä ajatuksia. Ensimmäinen ajatukseni on, että tämä ei voi pitää paikkaansa, pojan on täytynyt olla vanhempi. Kirjaan on skannattu kuitenkin sivuja Alikin aidoista päiväkirjoista, joissa näkyy vuosiluvut ja käsin kirjoitettu teksti sekä piirrustukset.

Aleksanteri Ahola-Valo kirjoitti päiväkirjaa joka päivä, niin omasta elämästään, opiskeluistaan kuin ympärillään olevien ihmisten elämästä ja ajatuksista. Kirja on hämmentävä ajankuvaus 1900-luvun alun elämästä ja koulusta. On suorastaan henkeä salpaavaa lukea pienen pojan kirjoittamaa tekstiä ja ajatella, miten paljon halu oppia on saanut aikaan. Ja halu tehdä maailmasta parempi paikka, erityisesti lapsille.

Teoksen loppupuolella Alik haluaa perustaa ystäviensä kanssa koulun niille lapsille, joilla ei tuohon maailman aikaan ollut mahdollisuutta käydä kunnollista koulua. Lapset perustivat johtokunnan, koulun vaunuvajaan ja suunnittelivat opetuksen. On kerta kaikkisen hämmästyttävää, mihin alakouluikäiset lapset ovat pystyneet. Ja silti kaikista hämmästyttävintä on, millä rohkeudella Alik oli valmis vastustamaan aikusia ja ”kasvattamaan” näistä parempia ihmisiä.

Lukiessani toisinaan pitkästyin, koska se sisälsi todella paljon toistoa. Tämä on tietenkin loogista, koska jokin ongelma tai murhe ei kenenkään elämästä katoa päivässä ja päiväkirjaa kirjoitettiin lähes joka päivä. Yhtä kaikki, olen ehdottomasti sitä mieltä, että kirja kuuluukin säilyttää juuri sellaisenaan, sillä tämä on vahvasti kulttuuriperintöä ja historiaa parhaimmillaan, jota ei voi ohittaa.

ELPO ry on pieni kustantamo sekä paikallismuseoarkisto Hämeenlinnasta. Yhdistys keskittyy ylläpitämään ja tuomaan ihmisten tietoon taiteilija ja ajattelija Aleksanteri Ahola-Valon elämäntyötä. Päiväkirjat olivat Ahola-Valon aarre ja hän sijoitti säästönsä niiden kustantamiseen. Sarjan viimeinen osa julkaistiin syksyllä 2023.

Aleksanteri Ahola-Valo (27.1.1900-15.9.1997) syntyi Impilahdella, Laatokan rannalla sijaitsevassa entisessä Suomen kunnassa. Syntymähetkellään kunta kuului vielä tsaarin Venäjään ja 1944 Neuvostoliitolle luovutetulla Karjalan alueella. Ahola-Valoa on luonnehdittu mm. kotimaattomaksi profeetaksi, Suomen kaikkien aikojen koulumestariksi ja yhdeksi Suomen taidehistorian mielenkiintoisimmiksi ilmiöiksi. Omaa ajattelutapaansa Ahola-Valo luonnehti viisaaksi rakkaudeksi.

Kirjan lisään vielä Satakirjastojen 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 18. Kirjailija on maasta, jonka kirjallisuutta et ole lukenut. En ole lukenut venäläisiä kirjoja, enkä Karjalassa kirjoitettuja kirjoja varsinkaan. Vaikka Ahola-Valo oli onkin suomalainen, ei hän ollut sitä kirjoitushetkellään. Lisään kirjan myös Kaikki maailman maat -haasteeseen Venäjälle (Uralin läntinen osa).


Lähteet:

https://www.elpokustannus.fi/elpo-kustannus-ja-kauppa/kustannustoiminnan-synty/

https://www.elpokustannus.fi/

https://www.elpokustannus.fi/kirjat/koulupojan-paivakirjat/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_Ahola-Valo


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Hae tästä blogista