Pirjo Ilmasti - Ensiapua!

 

Lasten ensiaputaidot tutuiksi riimitellen

Kvaliti, 2024, kovakantinen, 41 s.

Kuvittanut Venla Kainulainen

Tietokirja alakouluikäisille lapsille ensiavusta, jonka halusin lukea kaikesta huolestuvalle lapselleni. Uskon vakaasti siihen, että mitä enemmän lapsi tietää ja ymmärtää, sitä vähemmän häntä asiat pelottavat, ainakaan turhan takia. En usko, että kerran luettuna nämä opit jäävät päähän, mutta uskon tämän olevan kirja, jonka lapsi hakee hyllystä aina uudelleen, jotta oppii nämä asiat.

Lapseni on kiinnostunut kaikesta, jonka voi oppia kirjoista lukemalla. Tieto kuitenkin lisää tuskaa ja kun olemme lukeneet tarinoita, joissa tapahtuu onnettomuuksia, loukkaantumisia ja jopa kuolemaa, on lapsi tietenkin äärimmäisen tiedonjanoinen sen toisenkin puolen suhteen. Mitä näissä tilanteissa voisi tehdä ja miten kuolema voitaisiin välttää. Kiinnostus tähän kirjaan oli todella suuri ja vakaasti uskonkin, että lapsen kertoma kiinnostus lääkärin työstä on aitoa halua auttaa ihmisiä.

Teoksessa on kuvattu 16 tilannetta, joissa ensiapu on tarpeen ja vähentää hengenvaaraa sekä tarvetta hätäpuhelulle. Näistä on kirjoitettu lapsen tasoisesti, ensin riimitellen loruna ja lopuksi vielä tietoiskuna kyseisestä tilanteesta ja siinä toimimisesta. Vaikka lapseni imee tietoa kuin sieni, en hetkeäkään oleta hänen osaavan toimia oikein kirjan tilanteissa yhden lukukerran jälkeen. Ensiaputilanteet ovat aina haastavia ja aikuisellakin niissä on vaikeata toimia.

Mutta se hyöty, joka teoksesta oli silmin nähtävissä lapsessani, oli rohkeuden ja ymmärryksen lisääntyminen. Uskon, että jatkossa lapseni osaa arvioida erilaisissa tilanteissa, onko ensiavulle tai avun hankkimiselle tarvetta. Kävimme monta keskustelua tilanteista, joita jo on tullut eteen pienen ihmisen elämässä. Lapseni kertoi esimerkiksi, kuinka on koulumatkalla kerran nähnyt jonkun vanhemman ihmisen kaatuvan, ja hän jäi pohtimaan mitä hänen pitäisi tehdä. Onneksi paikalle oli silloin tullut aikuisia eikä lapsen tarvinnut toimia.

Uskonkin, että seuraavalla kerralla jos lapseni näkee tilanteen, hän uskaltaa mennä kysymään, pääseekö toinen itse ylös ja tarvitseeko hän apua. Takuuvarmasti lapseni myös tietää, että on ihan okei soittaa hätäkeskukseen, jos maassa makaava ei pysty vastaamaan kaiken olevan ihan hyvin. Uskon tämän kirjan luoneen lapselleni vahvan ymmärryksen siitä, milloin hänen on pakko toimia, vaikka ei ole varma mitä pitäisi tehdä.

Kävimme pitkän keskustelun hätäpuhelun soittamisesta, aikuisen paikalle hakemisesta, hengityksen tarkistamisesta, herättelystä ja muista toimista, joita lapsi voi tehdä, vaikka ei ensiapua osaisikaan antaa tai arvioida muutoin tilannetta. Vaikka oikean ensiavun antaminen olisi vielä hukassa, uskon siitäkin siemenen jääneen kasvamaan ja tulevaisuudessa ensiaputaitojen haltuun ottaminen on helpompaa.

Mitä nuorempana tiedon siemen istutetaan lapselle, sitä paremmin se kasvaa ja kehittyy myöhemmin. Voisin melkein lyödä vetoa, että jos lukisimme tämän kirjan uudelleen kahden vuoden päästä, on näiden asioiden oppiminen ja ymmärtäminen huomattavasti helpompaa, kuin samanikäisen, joka kuulee asiat ensimmäistä kertaa.

Kirjan neuvot ja opit olivat myös hyvää kertausta itselleni. Kattava teos ensiaputilanteista, joihin kuka tahansa voi joutua. Suuri ongelma useimmiten onkin, että vaikka tietoa ja taitoa olisi, tilanteisiin ei uskalleta hypätä mukaan ja toimia. Mielestäni onkin siksi tärkeää, että näitä asioita opetellaan jo pienestä pitäen, niin aikuisena on rohkeus ja uskallus toimia hädän hetkellä. Teoksen opetukset ovat kattavia ja se toimisi hyvin vaikka oppikirjana.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. 

Kirjan lisään Seinäjoen kaupungin kirjaston 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 29. Yksinäisyys. Vaikka teos ei suoranaisesti kerro yksinäisyydestä, niissä tilanteissa joissa ensiapua tarvitaan, voi olo olla kovin yksinäinen. Niin auttajalla kuin autettavallakin.