Ilman väki 2
Karisto, 2024, pehmeäkantinen, 301 s.
(The Wicked King, 2019)
Suomentanut Suvi Kauppila
Julma prinssi aloitti Ilman väki -sarjan, joka on luokiteltu romantasiaksi. Tarina on julma ja verinen fantasia, jossa päähenkilö Jude on lapsena kaapattu keijujen valtakuntaan. Koska keijut ovat lähes kuolemattomia, on maailma julma ja vaarallinen tavalliselle kuolevaiselle. Juonittelu, vallanhalu ja häikäilemättömät temput ovat normaalia arkea keijuille, väkivalta arkipäivää ja pakopaikkaa ei ole.
Rakastin sarjan ensimmäistä osaa, joten toinen osa oli tietenkin pakko päästä lukemaan. Langennut kuningas on yhtä lailla täynnä juonittelua juonittelun jälkeen ja pitää lukijan tiukasti otteessaan. Vaikka moni juonenkäänne oli ennalta arvattava, minut silti yllätti lukea ne. Tämä oli jännä tunne. Teos on kirjoitettu poikkeavasti, sillä aivan kirjan loppuun asti tarina kulkee niin, että ihan mitä tahansa saattaa tapahtua seuraavaksi.
Tästä eteenpäin luvassa juonipaljastuksia sille, joka ei ole ensimmäistä osaa vielä lukenut, joten palaathan siihen ensin.
Jude onnistui kaikkien muiden juonittelijoiden tavoin juonittelemaan oman suunnitelmansa, joka takaa hänen sekä pikkuveljen Oakin hyvinvoinnin. Kun Madoc murhauttaa Keijumaan suurkuninkaan, Jude pelaa tilanteen niin, että Cardan kruunataan kuninkaaksi ja Oak kuljetetaan turvaan ihmisten maailmaan. Judesta tulee kuninkaan senesalkki, lähin neuvonantaja. Cardanin vannoman lupauksen vuoksi Jude voi määrätä Cardania mielensä mukaan vuoden ajan. Tuona aikana Jude toivoo voivansa järjestää asiat Keijumaassa niin, että Oakin on turvallista astua kuninkaaksi.
Senesalkin asema tuo tietynlaista turvaa myös muita keijuja vastaan, mutta vihollisia Judella on enemmän kuin koskaan ennen. Jopa hänen keijuisänsä Madoc punoo omia juoniaan niin uuden kuninkaan kuin Judenkin pään menoksi. Lisäksi merenväen kuningatar uhkailee sodalla, punoo juonia kuninkaan vangitun veljen Balekinin kanssa ja moni muukin haluaa jotakin, minkä Jude voi antaa. On mahdotonta tietää kehen voi luottaa ja kuka kääntää tai on jo kääntänyt takkinsa Judelle.
Teos oli jälleen todella herkullinen juonien verkosto, joita on mahdotonta ainakaan täysin aavistaa etukäteen. Ja kuten sanoinkin, arvasin ennalta juonikuviot, jotka Cardanin ja Juden välillä kulkevat, mutta siitä huolimatta ne onnistuivat yllättämään minut. Juoni kulki toiseen suuntaan niin vahvasti, että paluuliike oli mahdotonta uskoa enää mahdolliseksi. Holly Black on mielestäni nero juonien punomisessa ja on suorastaan hengästyttävää ihailla tarinan kulkua ja yllätyksellisyyttä.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Lisään sen Kurikan kirjaston Lukuhaastet 2024, kohtaan 11. Kirjassa rakastutaan.
Kommentit
Lähetä kommentti