Anssi Kullberg - Elysion

 

Titaanien aika 2

Books on Demand, 2022, pehmeäkantinen, 539 s.

Elysion jatkaa Anssi Kullbergin tuhtia scifi-tarinaa, johon tässä osassa ujuttautuu vahvasti myös fantasiaa. Elysion jatkaa tarinaa siitä, mihin Titaanien aika päättyi, joten lue kirjat ehdottomasti järjestyksessä. Teos on saatu arvostelukappaleena.

Kirjan lisään Heili-kirjastojen 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 1. Tutustu sinulle uuteen uskontoon, aatteeseen tai kulttuuriin. Uskon, että kohdalla on toivottu tosielämän uskontoja ja aatteita, mutta koska kirja esittelee niin syvältä esimerkiksi maahien kulttuuria ja vähän uskontoa ja aatettakin, laitan kirjan tähän silti.

Tästä kohtaa alkavat juonipaljastukset, joten jos eka osa on vielä lukematta, palaa sen arvosteluun ja lukemiseen.

Okei, edellisessä osassa Mikael lähti seurueensa kanssa matkalle Elysioniin etsimään Marya ja tyttöjä, jotka vastarinta kaappasi. Seurueen oppaaksi lupautui Brynhilde, joka on vastarintalainen, mutta vannonut uskollisuuttaan veljeksille. Joukkio löysi aluksen, jonka avulla he pystyvät matkaamaan ja onnistuvat Mirin avulla aluksen myös käynnistämään.

Kun seurue saapuu Elysioniin, heidät vastaanotetaan hyökkäyksellä. Laskeutuminen ei siis onnistu, ja Mir onnistuu muuttamaan aluksen reittiä. Laskeutuminen kuitenkin tapahtuu pakkolaskuna ja alus tuhoutuu. Mikael seurueineen aloittaa pitkän vaelluksen, tavoitteenaan päästä vastarinnan luo. Rauhut käyvät seurueen kimppuun, Mikael loukkaantuu ja matkasta tulee aiottua vaikeampi ja raskaampi.

Monen mutkan ja selviytymistaistelun kautta seurue löytää lopulta Maryn, mutta tytöt ovat ilmeisesti Sangrialassa. Vihollisista, vastoinkäymisistä ja vaikeuksista huolimatta matkaa on jatkettava ja nyt kasvaneen joukkion uusi kohde on Sangriala. Matka halki Elysionin oli haasteellinen, sillä vihollisia tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi. Palatiinisääntökunta, Temppeliherrain säntökunta, epäsovinnainen kauppamies, ovela vakooja… Myöskin Synkeän Herttuan, Hierofantin ja Pääkalloprinsessan valtataisteluista on mahdotonta pysyä poissa.

Edelleen joudun sanomaan, että tarina on liian yksityiskohtainen ja hitaasti etenevä omaan makuuni. Siitä huolimatta uskon, että joku tätä takuulla arvostaa, sillä trilogian toinen osa tarjoaa täydennystä huikeaan maailmaan, jonka kirjailija on luonut. Trilogian maailman tarkkuus, yksityiskohtaisuus ja kattavuus lähentelevät Tolkienin Taru sormusten herrasta -maailman kokonaisvaltaisuutta. Jos siis arvostaa Tolkienin pikkutarkkuutta ja taitoa luoda uusi maailma yksityiskohtineen, tämä trilogia takuulla kiinnostaa. Minulla odottaa arvostelupinossa vielä trilogian päätösosa, Sangriala, joten siitä lisää myöhemmin.