Siirry pääsisältöön

Tiina Raevaara - Tulevaisuuden aaveet

 


Novelleja

Haamu, 2024, kovakantinen, 220 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kirja kuulosti kiinnostavalta jo pelkän takakansitekstinsä perusteella:

Millaisia aaveita syntyy maailmassa, jossa ihminen on muuttanut vieraille planeetoille, yhdistänyt itsensä koneisiin ja ottanut haltuunsa elämän salaisuudet?

Novellikokoelmien arvostelu on aina vaikeaa, sillä osa novelleista on loistavia, osa ok ja ihan jokaisesta ei välttämättä pidä. Niin on myös tässäkin kokoelmassa. Pidin kokoelman kahdesta novellista erityisen paljon. Corot ja Sodan henki tekivät vaikutuksen. Pidin myös Yhteydestä, Esperanzasta ja uuden elämän houkutuksesta. Sen sijaan Kuninkaallisen tulen kaupunki ja Gliesen lapset ei niin tuntuneet minun novelleiltani. Progress oli kiehtova ja hämmentävä, enkä lopulta tiennyt enää mitä mieltä novellista olin.

Novelleja yhdistää tulevaisuus. Perinteisiä kummitustarinoita on kirjoitettu vuosisatoja ja jokainen on niitä varmasti jo lukenut lukuisia. Näissä novelleissa aaveet ovat kuitenkin toisenlaisia, tulevaisuuden aaveita. Tulevaisuuden aaveille taas on ominaista tuntematon. On mahdotonta sanoa, ovatko aaveet vaeltavia sieluja, tekoälyn heijastumia, jokin avaruusolion kaltainen tai kenties tieteen aiheuttama mutatoituminen.

Raevaara hyödyntää upeasti scifin elementtejä, maailmoja ja kauhuskenaarioita. Novellin päättyessä olo oli usein hämmästynyt ja piti jäädä pohtimaan, että mitä siinä tapahtui ja oliko tarinassa haamu, tietokone vai jokin olento. Scifimaailma mahdollistaa totaalisen erilaiset kummitustarinat verrattuna perinteisiin vaeltaviin sieluihin. Yhtä kaikki tarinat nousevat lukijalle eläviksi ja hyytävät veren.

Osassa novelleista aave oli alusta loppuun tuntematon, eikä lukijalle selviä, mitä tarinassa oikein tapahtui. Tämä tuntematon elementti tuo syvän hämmennyksen, joka päästää mielikuvituksen valloilleen. Nämä novellit eivät ole alien-tarinoita, joissa hirviö jahtaa sankaria. Näissä novelleissa uhka tai vaara on tuntematon ja mielestäni se on huomattavasti pelottavampaa, kuin selkeästi kuvattu hirviö. Pystyin samaistumaan pelkäävien hahmojen pelkoon, sillä jos minut laitettaisiin samaan tilanteeseen, olisin todennäköisesti kauhusta kankeana.

Tulevaisuuden aaveet luikertelee lukijan ihon alle ja vielä pitkään lukemisen jälkeenkin joutuu miettimään, mitä tarinassa oikeastaan tapahtui ja voiko vastaava olla joskus tulevaisuudessa mahdollista. Ja jos voi, mitä hiivattia siinä kohtaa voi edes tehdä? Tämä ajatus saa kylmät väreet ravisuttamaan selkärankaa.

Tiina Raevaara (5.3.1979) on palkittu kirjailija ja kirjoittanut paljon romaaneja ja novelleja. Teoksen jälkisanoissa hän kertookin pitävänsä eritoten novellien kirjoittamisesta, sillä ne mahdollistavat täysin erilaiset tarinat, joita ei romaaniksi kannata kirjoittaa. Tulevaisuuden aaveet yhdistää kaksi Raevaaran rakkautta, kauhun ja tieteen. Ja kuten Raevaara sanookin, tiede kulkee kauhun kanssa käsi kädessä. Hullu tiedemies on kauhun arkkityyppi ja sitä kautta on lukuisat tunnetutkin kauhun hahmot saaneet alkunsa.

Kirjan lisään Kurikan kirjaston Lukuhaastet 2024, kohtaan 30. Elämää tulevaisuudessa.

Kommentit

  1. Minuun "Progress" teki suuren vaikutuksen, kun luin sen osana toista antologiaa - suomalaista vampyyriantologiaa "Verenhimo". Se oli myös loistava esimerkki siitä, kuinka ihmisyyttä ikiaikaisesti kiehtoneita "yliluonnollisia" kauhumyyttejä voi yhdistää teknologiaan ja tulevaisuuden skenaarioihin.

    Tavallaan novellissa oli myös poliittinen piilosanoma: Nimi "Progress" yhdistyy kommunismiin ja olikin miehittämätön alus, joka telakoituu avaruusasemaan ilman miehistöä. Jokin kuitenkin muuttuu: kun äitialus (valtio) on aiemmin orjuuttanut siellä olevat ihmismiehet, kokien jotenkin tekevänsä sen heidän parhaakseen, nyt nämä ottavatkin ohjat ja aluksesta tulee väline, jolla he syöksyvät suureen mustaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Hae tästä blogista