Aula & Co, 2024, kovakantinen, 349 s.
Suomentanut Anna-Mari Raaska
Vinkkasin tämän kirjan Kirjamaan Lukukuu-listallani kesäkuussa. Kerroin tämän kiinnostavan herkullisen asettelunsa vuoksi. Kärttyisä vanhus kaivaten kuolemaa sekä elämää pursuava alakouluikäinen täynnä virtaa ja eriskummallisia päähänpistoja. Nyt luin kirjan itse, ja vahvistan kirjavinkkaukseni osuvaksi! Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Eudora Honeysett on 85-vuotias, kovan ja karun elämän
elänyt vanha piika. Hänellä ei ole eläviä sukulaisia, ei oikein ystäviä eikä
halua enää kärvistellä elämässään yhtään pitempään. Eudora on päättänyt tarttua
tilaisuuteen kuolla valitsemallaan tavalla, rauhallisesti kärsimättä sveitsiläisellä
klinikalla. Täytettyään hakupaperit ja toimitettuaan tarvittavat liitteet
saadakseen prosessin käyntiin, Eudoran elämään putkahtaa Rose perheineen sekä
Stanley, ikääntynyt leski ja herrasmies.
Rose pursuaa elämää, käyttää älyttömiä värikkäitä
vaatteita eikä oikein aina ymmärrä, että jatkuva puhuminen saattaa ikäihmisellä
olla raskasta. Stanley taas on kohtelias, ystävällinen ja haluaa olla Eudorankin
ystävä. Myös Rosen perhe ottaa Eudoran lämpimästi vastaan ja kohtelee kuin omaa
perheenjäsentä. Tämä kaikki käy Eudoran mielestä sietämättömäksi, sillä
kokonaisuus muistuttaa juuri siitä, mitä Eudora ei ikinä saanut elämässään
ollessaan vielä voimissaan.
Teoksen tarina koostuu Eudoran nykypäivästä ja kertoo
kuvaavasti, millaista vanhuksen arki voi olla. Se avaa lukijalle hyvin, miten
ikääntyminen vaikuttaa jaksamiseen, kykyyn nauttia elämästä ja nähdä asioiden
valoisat puolet. Kirja kertoo myös Eudoran raastavasta ja raskaasta
menneisyydestä, joka on kyllästetty vastuulla, velvollisuuksilla ja oman
hyvinvoinnin uhraamisella. Tämä puoli kirjasta avaa lukijalle hyvin, miksi joku
voisi päätyä Eudoran valintaan kuolla vapaaehtoisesti.
Teos on lämminhenkinen, koskettava ja surullinen
kokonaisuus, joka tarjoaa lukijalle paljon ajateltavaa sekä ymmärrystä. On
kiehtovaa lukea, kuinka pieni tyttö onnistuu murtamaan jään ikääntyneen Eudoran
sydämen ympäriltä. Jään, joka on pystytetty suojamuuriksi. On myös
mielenkiintoista lukea, miten Eudora näkee maailman, oman elämänsä värittämänä
varsin synkäksi paikaksi. Ja miten Rosen roiskima glitter ja väriläiskät tuovat
väriä myös Eudoran elämään.
Pystyn hyvin samaistumaan Eudoran ajatteluun siitä,
kuinka nykypäivänä ihmiset ovat kiireisiä, itsekeskeisiä ja on täysin hyödytöntä
yrittää nähdä maailmaa positiivisessa valossa. Samaan aikaan kuitenkin Rosen ja
hänen perheensä tuoma lämpö ja rakkaus valavat toisen puolen tähän maailmaan.
Ystävällisiä ja hyviä ihmisiä on olemassa ja kuten Rosen äiti toteaa, hän
mieluummin on ystävällinen ja lämmin, koska hän voi valita niin. Elämänasenne
on siis täysin valintakysymys.
Eudora honeysett voi hyvin, kiitos on lämmin tarina
arvokkaasta ikääntymisestä, muiden huomioon ottamisesta ja arvokkaasta
kuolemasta. Ikääntyminen ja kuolema ovat asioita, jotka joudumme kaikki
kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin. Ennen aikojaan omasta valinnasta kuoleminen
on kuitenkin aina melko radikaali päätös, joka Stanleyn sanoin sopii vain
pelkurille. Elämässä on helppo luovuttaa, mutta vain eteenpäin kulkeminen voi
tehdä elämästä elämisen arvoista.
Annie Lyons on brittiläinen bestseller-kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja. Ennen kirjailijanuraansa Lyons on työskennellyt mm. kirjakauppiaana. Jäätyään kotiäidiksi Lyons aloitti kirjoittamisen 2009. Kaikkiaan Lyons on kirjoittanut seitsemän romaania ja tämä teos on toinen häneltä suomennettu romaani. Ensimmäinen oli pommisuojan lukupiiri.
Lähteet:
https://annielyons.com/about/
https://aulakustannus.fi/kirjailijat/annie-lyons

Kommentit
Lähetä kommentti