Siirry pääsisältöön

Sinikka Koyama - Joka kurjen laulua kuuntelee


 Basam Books, 2022, kovakantinen, 294 s.

Kirjan kaunis kansikuva lumosi minut jo ilmestyessään, ja siitä asti olen suunnitellut, että kohta kirjan luen. Nyt kirja on notkunut minulla maksimimäärän lainauusintoja kirjastosta, mutten ole ehtinyt lukea. Olen kasannut itselleni niin ison pinon kirjoja, jotka olen luvannut arvostella ja siksi lainakirjat jäävät roikkumaan.

voitin kuitenkin Sinikka Koyaman instagram-kilpailusta kirjasarjan seuraavan osan, joten päätin tarttua tähän kiireestä huolimatta (kirjan laina-aika päättyy muutenkin huomenna, eikä uusia enää voi). Olen todella iloinen, että kirjaan vihdoin tartuin! Kirja oli niin upea, että pakko jossain kohtaa ostaa myös tämä omaan hyllyyn!

Joka kurjen laulua kuuntelee on Koyaman esikoisteos ja aloittaa JOKA-trilogiasarjan. Sarja on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille. Sopii kyllä mainiosti luettavaksi myös vanhemmille aikuisille. Lisään kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2024, kohtaan 6. Hyllynlämmittäjä tai kirja, jonka olet aikonut jo kauan lukea. Tämän olen jo kaksi vuotta aikonut lukea.

Teoksessa kohtaavat japanilainen ja suomalainen kulttuuri sekä historia ja nykyhetki. Pääasiallisesti teos kertoo 19-vuotiaasta Sofiasta nykyajassa, mutta myös Meistä satojen vuosien takaisessa Japanissa. Sofia nukahtaa bussiin heräten vasta päätepysäkillä. Pysäkillä Sofia tapaa suureksi hämmennykseksi vanhan ystävänsä Nanan. Nana pyytää Sofian luokseen yöksi. Lopulta yksi yö venyy viikoksi. Nana on liian hyvä suostuttelemaan Sofian jäämään.

Talo, jossa Nana asuu ystävineen, on ruusuköynnösten peittämä talo nimeltään Villa Ruusu. Sofia viihtyy salaperäisessä talossa sekä pitää kaikista Nanan ystävistä. Huoneesta, jossa Sofia majailee, löytyy salaperäinen valkokantinen kirja. Kirja kertoo Mein tarinan vuosisatojen takaa. Sofia löytää itsestään kummallisia samankaltaisuuksia Mein kanssa ja oppii itsestään ja muistoistaan paljon uutta.

Joka kurjen laulua kuuntelee on henkeäsalpaavan kaunis, surullinen ja kaihoisa tarina. Teoksen kerronta on kaunista, milltei unenomaista ja lumoavaa. Avautuvat tarinat saavat lukijan hieman hämilleen, surulliseksi, jännittyneeksi, innostuneeksi, haikeaksi ja jopa kyyneliin. On kerta kaikkisen hämmästyttävää, miten kaunis ja haikea Koyaman esikoisteos on.

Kerronnassa on käytetty fantasian keinoja, joka punoo kokonaisuuden hyvin lähelle maagista realismia. Samalla pikkutarkka historiallinen kerronta herättää muinaisen Japanin miltei käsin kosketeltavaksi ja aistittavaksi lukijalle. Myös romantiikkaa kirjasta löytyy, samoin ihmissuhdedraamaa. Teos sisältää myös satuja, runoja, filosofiaa ja mytologiaa niin Suomesta kuin Japanistakin.

Trilogiaan kuuluu kolme teosta, joissa jokaisessa on kaksi tarinaa. Nykyajan Suomeen sijoittuva sekä muinaiseen Japaniin sijoittuva tarina. Teosten tarinat limittyvät toisiinsa mutta ovat samalla myös itsenäisiä. Kirjat on siis mahdollista lukea haluamassaan järjestyksessä. Jokaisen kirjan keskeisessä roolissa on vanhat japanilaiset eläintarinat, jotka ilmentävät tarinan päähenkilöiden persoonaa ja valintoja.

Ensimmäisen osan luettuani olen hengästynyt ja todella vaikuttunut! Teos herättää paljon tunteita, mutta päällimmäiseksi kirjasta jää hyvä olo ja seesteisyys. En malta odottaa, että saan arvosteltavien pinoni luettua läpi ja pääsen käsiksi jatko-osaan! Joka ketun jälkiä seuraa ilmestyi tänä vuonna. Kolmatta osaa joudutaan vielä odottelemaan.

 

Lähteet:

https://sinikkakoyama.com/

Kommentit

  1. Ilmeisesti kirjailijakin, kuten kirjansa, on kahden kulttuurin välillä. Suomen ja Japanin välillä on aina ollut merkillinen Euraasian ääripäiden välinen yhteys, ikään kuin kehämäisen puolikuun viimeiset ääret, jotka kurottavat lopulta lähelle toisiaan, kuitenkaan koskettamatta. (Niiden välillä kuitenkin väreilee jokin niitä yhdistävä magneettinen voima.) Japanissa, varsinkin Hokkaidolla, on myös paljon samoja eläimiä ja lintuja kuin Suomessa.

    VastaaPoista
  2. Mullaki on tää lukuvuoroaan odottanu turhankin kauan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Hae tästä blogista