Lector, 2024, kovakantinen, 82 s.
Kuvittanut Saara Ranta
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Kirja
on suunnattu alakouluikäisille ja kieleltään sellaista, että sopii hyvin myös
itse lukevalle. Minä luin tämän lapselle ääneen. Kirjan lisään Heili-kirjastojen
2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 17. Teos, joka liittyy sosiaalisiin taitoihin.
Kirja kertoo kolmasluokkalaisesta Emmi-Lotasta ja
hänen ystävistään. Emmi-Lotta pursuaa paljon ideoita ja ajatuksia, mutta
jostain syystä hän aina joutuu pulaan, samoin kuin ystävät siinä sivussa. Opettajan
kanssa Emmi-Lotta joutuu jatkuvasti kasvatuskeskusteluihin, kun hän ei ole
taaskaan osannut käyttäytyä oikein ja lopulta opettaja haluaa lähettää tytön koulupsykologille.
Kun tiedeprojekti lähtee hieman liian lennokkaasti vauhtiin, tulee riitaa myös
ystävien kanssa.
Emmi-Lotalla on siis ADHD, kirjainyhdistelmä, joka
täytyy raapustaa muistiin käteen. Kirja käsittelee humoristisesti ja ymmärrettävästi
ADHD:ta, ystävyyttä, koulunkäyntiä ja erilaisten perheiden elämää. Kirja tuo
hyvin esille mielestäni sen ADHD:n toisen puolen, eli lapsen oman kokemuksen.
Me aikuiset ympärillä hötkyämme diagnooseja, tapaamisia ja käytöstapoja, mutta
lapsen näkökulma ja maailma on kovin toisenlainen.
Tämä avarsi itsellenikin paljon lapsen kokemusmaailmaa
ja auttaa huomaamaan, miten paljon lapset tarvitsevat selityksiä. Ei ole itsestään
selvää, että lapsi tajuaa aikuisten tarkoittavan oikeasti hyvää ja lapsen
parasta. Kirjan hiljainen Henri (korjaan, siis pelkkä, ihan tavallinen Henri)
antaa äänen myös hiljaisemmille oppilaille, jotka harvoin nostavat itseään
näkyville. Tämä oli mielestäni mainio kirja aikuisellekin, sillä varsinkin lasten
maailmassa ulospäin harvoin näkyy puoletkaan siitä, mitä pienet päässään
pyörittelevät.
Kysyin lapselta, mitä hän piti kirjasta. Tuleva
kirja-arvostelijani tuumasi, että kirja oli todella kiva, siinä on käytetty
valtavasti mielikuvitusta. Kysyin myös, mitä hän ajattelee ADHD:sta nyt kun
kuuli siitä. Lapsi tuumasi, että se voi tulla kelle vain, eikä kukaan voi sille
itse mitään. Se on ihan ok ja jokainen saa olla sellainen kuin on. Alkoipa
lapseni pohtia myös, voisiko hän saada sellaisen kuminauhan pulpettiin poljettavaksi,
jos se auttaisi häntä keskittymään koulussa paremmin.
Kommentit
Lähetä kommentti