Siirry pääsisältöön

Valpuri Kuu - Maailman pienin ballerina ja taikurin nauru


 Kuvittanut Ari Vannas

Hertta, 2024, kovakantinen, 83 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Maailman pienin ballerina on saanut työpaikan taikurin luona. Työsuhde-etuna on asunto nukkekodissa ja ylläpito. Aluksi kaikki on hyvin, mutta kun taikuri ei koskaan soita edes oopperamusiikin levyltä toista puolta, alkaa ballerina tympääntyä.

Taloon muuttaa myös maailman pienin kissa, ja ballerina haluaa kovasti tutustua uuteen asukkaaseen. Vaikka ballerina on tullut töihin, on hän kuitenkin kuin vanki ja joutuu yöllä salaa tapaamaan kissan. Yhdessä kaksikko päättää karata etsimään taikurin veljeä, joka pitää kirppusirkusta.

Molemmat uskovat, että sirkuksessa elämä hymyilevän tirehtöörin kanssa on huomattavasti mukavampaa. Molemmat kaipaavat vapautta ja sisältöä elämäänsä. Kaksikko onnistuu pakenemaan nälkäisestä lihansyöjäkasvista huolimatta ja seikkailu voi alkaa.

”Eihän meillä ole yhtään rahaa.” Ballerinan otsa meni kurttuun. ”Elämä on toisinaan hankalaa, kun on pieni.”

Hahmojen pieni koko tuo tarinaan tunnun, kuin se olisi kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Isossa maailmassa pienenä pärjääminen ei todellakaan ole helppoa. Isoilla on ihan eri säännöt ja etuoikeudet. Pienten taas täytyy olla nokkelia ja erittäin varovaisia. Lisäksi tarina auttaa lasta hahmottamaan tunteita, niiden käsittelyn tärkeyttä ja hyvän ja pahan eroa.

Eritoten taikurin hahmo, joka on aluksi kovin pahan tuntuinen, opettaa lapselle, että kaikki ei ole niin pahaa. Tai ainakin kun tajuaa syyn pahoihin tekoihin, niistä tulee ymmärrettävämpiä, jopa anteeksi annettavia. Tarina on mielestäni suloinen ja lohdullinen.

Lapseni piti kirjasta paljon. Hän toivoi heti myös jatko-osaa, kuulemma olisi mukavaa lukea iloisesta ja nauravasta taikurista lisää (vinkkinä siis kirjailijalle!). Kuvitus oli ihastuttavaa ja uskon lapsen saaneen paljon irti myös syvemmistä ulottuvuuksista, jotka tarinaan sitoutuvat. Ainakin oma ajatteluni löysi tarinasta paljon piilomerkityksiä ja sanomia. Onnellinen ja mukava loppu on aina paras päätös lasten kirjoille ja sellainen tässä todellakin oli. Vaikeudet selviävät jokaisen hahmon kohdalla ja elämä voi jatkua entistä iloisempana.

Valpuri Kuu on Anni Nupposen pseudonyymi. Kirjailija on tamperelainen ja kirjoittanut useampia aikuisten romaaneja, pääasiassa spefi-genreä. Monella kirjailijalla on tapana kirjoittaa lasten kirjoja eri nimellä.

Kirjan lisään Satakirjastojen 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 22. Kirjassa ostetaan ja/tai kuunnellaan levyä. Tarinassa kuunnellaan toistuvasti samaa levyä ja siitäkin harmittavasti vain A-puolta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Kirjasomen joulukalenteri 5.12.

  Seuraava luukku löytyy 6.12. Kirjamiehen blogista. Hyppäsin innoissani mukaan tämän vuoden Kirjasomettajien joulukalenteriin! EN ole mikään jouluihminen (tai ehkä eniten kuvaa Grinch minun jouluintoani...), mutta opettelen koko ajan olemaan enemmän ja enemmän sopeutuva jouluun lapseni takia.  Meidän perheessä joulu onkin ehdottomasti lasten juhla ja pidän tärkeänä, että voin tarjota joulumieltä ja ihania joulumuistoja lapselleni. Harjoittelen nyt siis joulumieltä kovasti ja aloitan sen tänä vuonna tällä postauksella!  Tänä vuonna olen jo kuullut päivätyössäni ihan esihenkilöltä asti kuittailua joulumielestäni. Hän uhkasi ostaa minulle jonkun sellaisen ällön joulupaidan ja pakottaa käyttämään. Minä suhtauduin asiaan valittamalla työkavereille, että esihenkilö kiusaa! Sain kumminkin armahduksen, jos lupaan vähän edes yrittää nauttia joulusta, huh! Mun pomo on kyllä oikeasti ihan huippytyyppi, koska huumori auttaa jaksamaan raskaammatkin työpäivät. Lapseni on odottanut jo...

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Hae tästä blogista