Olli Penttilä - Hullunkuriset prinssit ja muita satuja

Lector, 2024, kovakantinen, 40 s.

Kuvittanut Arja Kallio

Perinteinen lasten satukirja, jossa on 7 pientä satua. Sopivat mainiosti iltasaduiksi tai lapselle itse luettaviksi. Itse luettaviksi nämä ovat mainiota, sillä sadut ovat aika lyhyitä ja lapsi malttaa lukea sadun loppuun.

Sadut ovat lyhyitä, mutta sisällöltään perinteisiä satuja. Niissä on aina jokin opetus tai ajatuksia herättävä asia. Nahistelevat prinssiveljekset joutuvat tekemään sovinnon, kuningas joutuu tyytymään seppään tyttärensä sulhaseksi tai lapset oppimaan kantapään kautta, että on parasta olla ihan oma itsensä. Toisaalta seurataan lehtivanhuksen sitkeyttä ja oppia siitä, että kaikella on aikansa sekä tähden surua sulavan lumiukon puolesta.

 Sadut ovat sopivia niin tytöille kuin pojillekin. Pojille tämä voi olla kuitenkin mainio satukirja, sillä toisin kuin satukirjoissa yleensä, tämä ei ole täynnä prinsessoja pulassa tai etsimässä prinssiään. Sadut sopivat mainiosti myös perheen pienimmille, sillä ovat lyhyitä eivätkä sisällä pelottavia tapahtumia.

Yhtä kaikki sadut on hyvin kirjoitettu ja niissä on Grimmin satujen tapaan kerrottu huomioita elämästä, joiden aikuisikään mennessä pitäisi olla jo itsestään selviä. Jos ne eivät ole itsestään selviä, ne ”purevat” lukijaa sarkastisesti. Lapsille ne taas toimivat neuvoina ja oppeina, jotka kannattaa muistaa elämässään.

Lapselle jäi parhaiten mieleen kirjasta satu Valkoinen rotta. Lapsen mielestä oli kovin eriskummallista, että muut rotat pelkäsivät valkoista rottaa, hän ei voinut ymmärtää miksi erivärinen rotta olisi pelottava. Minulla jäi parhaiten mieleen dinosauruksen ja lohikäärmeen ystävyys.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Lisään sen Seinäjoen kaupungin kirjaston 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 23. Toivo, toiveikkuus tai optimismi. Satujen paras puoli on se, että surkeista sattumuksista tai kaikista tapahtumista huolimatta ne antavat aina toivoa ja niissä on optimistinen tapa katsoa maailmaa.