S&S, 2024, kovakantinen, 24 s.
Kuvittanut Sanna Pelliccioni
Ihastuttavalla kuvituksella varustettu kirja, joka
kertoo Baltian ketjusta. Elokuussa 1989 kaksi miljoonaa ihmistä muodosti 600
kilometriä pitkän jonon Baltian maiden itsenäisyyden puolesta.
Sinä päivänä kertoo pienen lapsen näkökulmasta tuon
päivän tapahtumat. Miten hän on hukannut avainnauhansa ja tuo ihmeellisen
ihmisketjun ansiosta myös avainnauha löytyi.
Hellyyttävä puuvärikuvitus saa nopeasti luulemaan,
että kirja on pienemmillekin tarkoitettu. Sen ikäsuositus on kuitenkin 6-9
vuotta. Eipä tätä haittaa ole sen nuoremmillekaan lukea, mutta perheen
pienimmät eivät varmaankaan saa kirjasta kovin paljoa irti.
Sen sijaan oma 8-vuotiaani oli ällikällä lyöty, että
onko tuollaista oikeasti tapahtunut. Näin lapsen silmistä, kuinka hän yritti
kuvitella tuota ihmisketjua, kyseli minulta että keitä sinne oikein sitten meni
ja pakotettiinko kaikki sinne. Hämmästys oli suuri, kun kaikki olivat halunneet
vapaaehtoisesti mennä.
Tekijät kertovatkin tehneensä kirjan, koska 35 vuotta
sitten muodostettu Baltian ketju on edelleen innoittava esimerkki siitä, mitä
ihmiset voivat yhdessä saada aikaan. Tekijät ovat edelleen vaikuttuneita
lempeästä ja päättäväisestä tavasta puolustaa vapautta ja vaatia muutosta. Ja voin
olla tekijöiden kanssa vain samaa mieltä.
On inspiroivaa ajatella, että kaksi miljoonaa ihmistä
yhdistävät voimansa yhteisen hyvän puolesta. Eikä melttoamalla, metelöimällä
tai sotimalla, vaan rauhanomaisesti, toinen toistaan kädestä kiinni pitäen ja
sovussa sekä yhteishengessä. Tämä ajatus tuntuu kaukaiselta niin minulle kuin
lapsellenikin.
Sen vuoksi tämä oli myös ihana kirja lukea lapselleni.
Ajatus pieneen päähän jäi varmasti itämään. Näin maailmalla tapahtuvien sotien
aikana on ihanaa antaa lapselle toivo siitä, että muutosta voidaan saada
aikaiseksi muutenkin kuin sotimalla. Voin tarjota lapselleni ajatuksen rauhasta,
yhtenäisyydestä ja toivosta.
Kirjan lisään Satakirjastojen 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 30. Rauhan kirja.
Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.
Olin silloin koululainen ja muistan tuon tapahtuman. Muutenkin rautaesiripun lankeaminen ja erityisesti Baltian vapautuminen olivat formatiivinen sukupolvikokemus, jota ilman olisin joku aivan muu kuin kuka nyt olen.
VastaaPoista