Chi Ta-Wei - Kalvot

 

Hertta, 2024, kovakantinen, 179 s.

(膜, The Membranes 1996, 2011)

Suomentanut Rauno Sainio

Sain Hertta kustannukselta kutsun kirjailijan haastatteluun Helsinkiin, Arkadia International Bookshopiin. Olin kirjaa jo useamman kerran katsellut somessa ja harmittelin, kun en sen ilmestyessä pyytänyt arvostelukappaletta. Kun sitten oli mahdollisuus tavata taiwanilainen kirjailija, vastasin kutsuun välittömästi kyllä ja ostin kirjan tilaisuudesta.

Chi Ta-Wei oli miellyttävä ihminen kuunnella. Hänellä oli koko ajan pieni pilke silmäkulmassaan. Ta-Wei puhui kirjansa kirjoittamisesta ja siinä esiintyvistä teemoista luontevasti ja hyvällä huumorilla. Ta-Wei kertoi myös avoimesti itsestään ja omasta elämästään, kokemuksistaan kirjan kirjoittamisen jälkeen.

Nimmaria kirjoittaessa hän kohtasi minut lämpimästi, henkilökohtaisesti ja hyvällä
huumorilla. Tapaamisesta jäi todella miellyttävä fiilis ja nyt kirjan luettuani oli vielä merkityksellisempää, että tapasin kirjailijan itse.

Kalvot sijoittuu vuoteen 2100. Ihmiskunta on paennut paahtavaa aurinkoa merenpohjaan, eläen siellä uudessa, suojakalvojen alaisessa maailmassa. Kirjan päähenkilö Momo on työkseen ihonhoitospesialisti. Hän levittää ihmisten iholle suojakalvon, ylimääräisen ihon. Ihoaines on eräänlainen skanneri, jonka Momo kerää käytettynä talteen ja pystyy lukemaan kaiken käyttäjän kokeman tuosta kerätystä aineksesta.

Momo on nähnyt äitinsä viimeksi 20 vuotta sitten. Nyt äiti yhtäkkiä on ottanut yhteyttä ja haluaa tulla tapaamaan Momoa. Momo ei ymmärrä, miksi nyt yhtäkkiä äidillä onkin aikaa tavata hänet, vaikka aiemmin arvostetulla markkinointipäälliköllä ei ole ollut aikaa omalle tyttärelleen. Tuleva tapaaminen saa Momon muistelemaan lapsuuttaan ja kokemuksiaan.

Teos on kaunis, hämmentävä ja surullinen. Momon elämän mysteeri punoutuu hiljalleen auki, joka tuo tarinaan niin voimakkaan tunnemyrskyn, että lukijan on vaikeaa hyväksyä tarinaa purematta. Loppu yllättää totaalisesti lukijan.

Kun kirjaa alkaa lukea, on täysin mahdotonta uskoa, että se on kirjoitettu miltei 30 vuotta sitten. Kirjailija kertoi haastattelussaan, kun hän kirjoitti tarinan 1995, ei Taiwanissa todellakaan ollut kännyköitä ja tietotekniikkaakin hyvin heikosti ylipäätään. Silloin elettiin valtavien muutosten aikaa teknologian kehityksessä sekä maailman tilanteissa. Seksuaali- ja sukupuoli-normit olivat nimenomaan normeja ja kaikkea poikkeavaa katsottiin kieroon.

Chi Ta-Wei korosti haastattelussaan, että hänen tarinansa Momosta on kuvitelmaa ajassa, jolloin mikään kirjan tapahtuma ei ollut millään tapaa mahdollista. Kirjasta on tullut kiinankielisen queer-kirjallisuuden moderni klassikko. Teknologia, jota kirjassa kuvaillaan, on puhdasta utopiaa ja kuvitelmaa. Ta-Wei muistuttaa haastattelussaan, että kyllä hän tuohon aikaan oli kuullut Nokiasta, mutta kenelläkään ei ollut Taiwanissa kännyköitä.

Noista päivistä lähtien Momo oli inhonnut videopuheluita. Videopuhelu oli korvannut perinteisen äänipuhelun, kun puhelinyhteydestä oli haluttu mahdollisimman täydellinen. Momo oli vasta lapsi, mutta ymmärsi jo, että niin kutsuttu täydellinen yhteys oli pelkkä vitsi.

Chi Ta-Wei muistelee haastattelussa elämää 90-luvulla. Silloin joka kodissa oli tietosanakirjoja. Ei ollut internetiä eikä Googlea. Asiat tarkistettiin tietosanakirjasta, joita kotiin hankittiin koko ensyklopedia, jota varten monet joutuivat säästämään ja kirjat olivat sijoitus.

Menestyksen takana oli hänen oivalluksensa tarjota tietosanakirjojen kylkiäisenä Virustorjuntaliite-nimistä opasta, jota ei ollut mahdollista ostaa erikseen.

Kalvot on monenlaisia tunteita herättävä kirja. Siinä käsitellään valtavan suuria asioita ja katsotaan tulevaisuutta uskomattoman hyvällä mielikuvituksella sekä miltei ennustajan tarkkanäköisyydellä paikoin. Hertta Kustannuksen Riina kuvaili kirjaa osuvasti sanomalla, että se on toisaalta utopia, toisaalta dystopia.

Haastattelutilaisuudessa tapasin myös suomentajan, Rauno Sainion. Sain hänenkin nimmarinsa kirjaan. Kiitin häntä, kun mahdollistaa huikeat lukukokemukset meille kielitaidottomillekin.

Kirjan lisään Helmetin 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita. Tämä teos ravistelee lukijan ajattelua monella tapaa ja lukukokemuksena tämä oli ainutlaatuinen. 

Lisään kirjan myös Kaikki maailman maat -haasteeseen, Kiinan tasavallan kohdalle.