Holly Black - Julma prinssi

 

Ilman väki 1

Karisto, 2024, pehmeäkantinen, 359 s.

(The Cruel Prince, 2018)

Suomentanut Suvi Kauppila

Holly Black johdattaa jälleen lukijansa fantasiamaailmaan. Julma prinssi on tuore suomennos New York Timesin bestseller-listalta ja kannessa myös Leigh Bardugon suositukset. En ole yhtäkään Blackin aiempaa kirjaa lukenut ja epäröin vahvasti tähänkin tarttumista. Mitä enemmän kirjoista pidetään, sitä vaikeampi minun on syystä tai toisesta niihin tarttua. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että päätin tämän lukea!

Julma prinssi on YA-kirjallisuutta parhaimmillaan. Takakannessa tämä on nimetty tarkemmin romantasia-genreen, romantiikan ja fantasian sekoitukseksi. Tässä on kyllä mukana myös tunteita, ihmissuhdekiemuroita ja aavistus tulevasta rakkaudesta. Kuitenkin romantiikka tässä kirjassa on aika väärä sana. Kirja on täynnä valtataistelua, juonittelua, kiusaamista, alistamista ja väkivaltaa. Ei kuitenkaan mässäillen näillä, vaan hyvällä maulla kirjoitettuna.

Jude sekä hänen siskonsa Taryn ja Vivi joutuvat kohtaamaan asian, jota yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua näkemään. Heidän vanhempansa murhataan ja kaiken huipuksi murhaaja kaappaa sisarukset mukaansa. Sisarukset kasvavat lapsuutensa ja nuoruutensa vanhempiensa murhaajan kasvattamina. Vivi, siskoista vanhin on keiju, Madocin tytär. Madoc tuli hakemaan tyttärensä kotiin keijumaahan ja otti myös Juden ja Tarynin huollettavikseen. Madoc kohtelee tyttöjä hyvin, kasvattaa kuin omia lapsiaan. Voiko omien vanhempiensa murhaa kuitenkaan unohtaa?

Judella ja Tarynilla ei ole helppoa kuolevaisina, kasvaa vahvojen, voimakkaiden ja lähes kuolemattomien keijunuorten keskellä. Koulut on kuitenkin käytävä ja jonkinlainen ura (tai vaihtoehtoisesti avioliitto) löydettävä. Jude ei kuitenkaan aio tyytyä olemaan peloissaan, eikä hetkeäkään aio nöyristellä eliittiä. Tämä kuitenkin johtaa Juden entistä syvemmälle vaikeuksiin, kunnes hänelle yllättäen aukeaa uusi reitti, jonka kautta hän voi saavuttaa oikeaa valtaa.

Teos noudattelee hyvin pitkälle YA-kirjallisuuden juonikuvioita, joten monet juonenkäänteet oli helppoa arvata. Kerronta ja tarina ovat kuitenkin niin hyviä, että tämä ei minua lukiessa haitannut. Nautin täysin siemauksin teoksen kannesta kanteen! Juonittelu ja valtataistelu on mielestäni hyvin kirjoitettu ja kyllä tarinasta löytyi yllättäviäkin käänteitä. Black on onnistunut kirjoittamaan kiinnostavan ja kiehtovan maailman, jossa on viehkeytensä, mutta samalla se on yllättävän julma ja brutaali. Väkivalta ja julmuus eivät olleet itselleni liikaa, mutta herkkä lukija voi kokea kirjan ahdistavana.

Julma prinssi on täynnä manipulointia, hallitsemista, juonittelua ja selkään puukottamista. Kaikesta tästä huolimatta kokonaisuus oli kiehtova, joka lumoaa lukijansa. Kerronnasta huokuu Holly Blackin pitkä tuntemus fantasian luomiseen sekä intohimo kirjoittamiseen ja uudenlaisten maailmojen rakentamiseen. Vivahteet Valtaistuinpelistä ja Forgotten Realmsista on myös aistittavissa kerronnan lomasta.

Kirjan lisään Helmetin 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru. Kruunu varmaankin virallisesti luokitellaan päähineeksi, mutta omassa logiikassani se on koru. Koruja puetaan asusteina, kaunistautumisen vuoksi ja näyttävyyden lisäämiseksi. Kruunu on vallan symboli, kuten usein on korukin. Kelpuutan siis itse tähän kohtaan, tiukemmin pohtiva ei välttämättä.