Siirry pääsisältöön

Tiina Katriina Tikkanen - Ei mitään hätää

 


Atena, 2023, kovakantinen, 172 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena. Kirja kuulosti kiinnostavalta ja avioeron läpi käyneenä sellaiselta ”pakko lukea” -kirjalta. Kirjan sijoitan Helmetin 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo. Toinen päähenkilöistä, Oskari, on mielestäni kertakaikkisen raivostuttava tyyppi ja ymmärrän hyvin, minkä takia avioero tulee puheenaiheeksi.

Kirja kertoo avioparista, Oskarista ja Tainasta. He ovat päättäneet olla ne vanhemmat, jotka eivät eroa vaan tarjoavat lapsilleen ehjän kodin. Molemmat kuitenkin tahoillaan pohtivat eroamista, toinen sitä peläten ja toinen haluten. Taina haluaisi vielä yhden lapsen, mutta Oskari ei missään nimessä. Oskari on tyytyväinen siihen mitä nyt on ja pyrkii säilyttämään kaiken ennallaan. Jos tilanne sitä vaatii, voi hän vähän Tainaa hemmotella. Taina puolestaan kokee tilanteen lähes sietämättömäksi, eritoten sitten, kun seksielämä kuolee kokonaan. Lopulta hän ei pysty oikein enää näkemään mitään hyvää Oskarissa tai heidän suhteessaan.

Huh, siis sanokaa minulle, ettei tällaisia suhteita oikeasti ole! Kauheaa, miten tulehtuneeksi ja kamalaksi tilanne voi äityä, jos vain tyytyy siihen mitä tapahtuu ja miten myrkylliseksi tilanne ajautuu. Jos pystyy vaan tyytymään ja turtumaan siihen, miten väärin toinen sinua kohtelee ja unohtaa oman hyvinvointinsa täysin, on lopputulema todella myrkyllinen. Ja tässä suhteessa ei kuitenkaan lyödä, hyväksikäytetä tai muutakaan kammottavaa, mutta jotenkin tätä lukiessa fiilis oli sama. Pystyin kuitenkin näkemään, kuinka hyvää tarkoittavat teot muuttuvatkin myrkkynuoliksi, toisen parasta ajatteleminen vallaksi ja manipuloinniksi. Kuinka vaikeaa tilanteesta olisi edes kertoa kenellekään, eritellä mikä on pielessä.

Tämän kirjan tarinan merkityksen voi ymmärtää vain lukemalla sen ja tuollaiseen tilanteeseen ajautumisen kokemalla sen. Tämä kirja aiheutti toisaalta ahdistusta, toisaalta pakottavan tarpeen lukea kirja loppuun. Pidin alusta asti peukkuja sille, että tuo pari eroaisi. Tuollaisesta tilanteesta ei enää nousta voittajiksi, ongelmien ohi ja yläpuolelle. Myrkky on jo levitetty, eikä vastamyrkky poista sitä tosiasiaa, että myrkkyä on laitettu alun perin. Lopussa vielä lasten äänet kertovat kuvailevasti, kuinka tässäkin tilanteessa eniten kärsivät lapset vaikka aikomukset ja tarkoitukset ehkä olivatkin vilpittömästi hyviä.

Kirja on myös mielenkiintoisella tavalla koostettu. Oskarin näkökulma kerrotaan normaalina romaanikerrontana. Tainan ääni kuuluu päiväkirjamerkintöjen kautta. Lopussa lapset pääsevät ääneen, kun heitä haastattelee perheneuvoja. Tämä kirja on mielenkiintoinen jo pelkän kerrontatyylinsä vuoksi. Tämä on ehdottomasti mielenkiintoinen teos, joka oli typerryttävää lukea. Vaikka riidat ja tilanteet eivät ole samoja, harvoin avioeroon päädytään sen takia, että tilanne olisi vain vähän vaikea. Tässä kaikui vahvasti se myrkyllisyys ja vääristynyt arki, josta jokainen avioeroa hakeva kärsii. Teot, sanat ja tekijä vaihtelevat, mutta myrkyllisyys ja vääristymät ovat silti yhtä polttavia. Sen ei tarvitse olla väkivaltaa eikä salaista vasektomiaa, mutta myrkkyä on monenlaista ja jos sitä syötetään paljon, loppuu sietokyky.

Tiina Katriina Tikkanen on syntynyt 1983 Noormarkussa. Tikkanen on opiskellut kirjoittamista Jyväskylän yliopistossa ja on koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Hänen esikoisteoksensa Toinen silmä kiinni (2020) oli arvostelumenestys. Tikkanen on kirjailija, kirjoittamisen ohjaaja sekä vapaa kirjoittaja. Tikkanen työskenteli projektissa, jossa autettiin eroa harkitsevia tai jo eronneita vanhempia. Tuolloin hän kiinnostui parisuhteiden valtadynamiikoista. Tikkasta kiinnosti myös perheissä käytettävä lähes huomaamaton väkivalta: Reikiä seinissä, lentävät kaukosäätimet, aviomiehet ja isät, jotka ovat käyneet ”vain kerran” käsiksi puolisoonsa, mutta tapahtuma on jättänyt ikuiset jäljet. Voiko seiniä lyövä ihminen sanoa varmaksi, ettei löisi toista ihmistä?

 

Lähteet:

https://www.sttinfo.fi/tiedote/70009579/voiko-seinia-lyova-ihminen-sanoa-varmaksi-ettei-loisi-toista-ihmista-tiina-katriina-tikkasen-romaani-pureutuu-vallankayttoon-parisuhteessa?publisherId=69818552

https://atena.fi/kirjailijat/tiina-katriina-tikkanen

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...
1 kommentti
Lue lisää

Hae tästä blogista