Siirry pääsisältöön

Liisa Matveinen - Äänellä itkun opas

 


Matveli, 2015, pehmeäkantinen, 47 s.

Tämä kirja on jälleen täsmähaku kirjastosta Heili-kirjastojen 2024 lukuhaasteeseen, kohtaan 3. Tee löytöretki luokkaan 86 (Kirjallisuushistoria, kirjailijoiden elämäkerrat). Myönnän täysin etsineeni jotakin ohutta teosta, joka olisi suhteellisen nopea lukea. Kun tartuin tähän, olen tyytyväinen etsinnästäni, sillä tämä kirja oli mielenkiintoinen pala historiaa! Olisin ilman tätä haastetta jäänyt tiedottomaksi tästä taiteenlajista, joka on osa omaakin karjalaista sukujuurtani.

Olen törmännyt monessa muussa kulttuurissa itkijöihin, eritoten hautajaisissa. En kuitenkaan tiennyt, että tämä perinne on yltänyt myös Karjalaan asti. Kirja kertoo taustoja karjalaisista itkijänaisista, äänellä itkemisen perinteestä sekä opastaa, miten voi luoda omia itkuvirsiä. Samalla sivussa pääsee kiinni vähän vanhaan karjalankieleen sekä sen suomennoksiin. Kirja käsittelee kattavasti itkuvirsien ja itkijöiden perinteestä sekä syistä, miksi näitä aikanaan pidettiin suuressa arvossa. Tänä päivänä tämä on miltei hävinnyt osa kulttuuria, joten kirja herätti vahvasti mielenkiintoni aiheeseen.

Ajattelen, että varsinkin meille suomalaisille tällainen itkijä voisi olla terapeuttinen kokemus surun hetkellä. Usein tunteita ei saa tai uskalla näyttää ja vahva ulkokuori täytyy säilyttää hinnalla millä hyvänsä. Toisaalta tunteiden näyttäminen joukossa, jossa muut eivät rohkene näyttää omiaan aiheuttaa sen, että omien tunteiden näyttäminen on todella vaikeaa. Ajatus itkijästä esimerkiksi hautajaisissa kuulostaa kauniilta ja vapauttavalta. Kirjan ainoa huono puoli on se, että sanat kirjassa eivät oikein auttaneet minua ymmärtämään, millaista laulua itkuvirret ovat.

Pelkäsin, etten löytäisi aiheesta mitään, koska kirja antoi ymmärtää, että säilyneitä tallenteita ei juurikaan ole. Onneksi kuitenkin internet on ihmeellinen paikka ja sieltä löytyy mitä vain. Todennäköisesti juuri tämän kirjan ansiosta näitä itkuvirsiä on Youtubeen tallennettu ja pääsin niitä itse kuuntelemaan. Karjalan sivistysseuran nettisivuilta löytyi kirjassakin mainittu hääitku sekä kuolinitku äidin haudalla. Laitan lähteisiin linkit näihin löytämiini itkuvirsiin, mukana myös kirjailijan tekemä itkuvirsi.

Liisa Matveinen on syntynyt 31.12.1961 ja asuu Ilomantsissa. Matveinen on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 1989 pääaineenaan laulu ja kantele. Matveinen on saanut 2003 Kareliaani-palkinnon, joka myönnetään karelianismin vaalimista edistäneelle henkilölle. Matveiselle on myönnetty taiteilijaeläke 2022. Matveinen on ollut mukana useammassa yhtyeessä, jotka kaikki ovat tuottaneet kansanmusiikkia. 

 

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Liisa_Matveinen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kareliaani-palkinto

Itkuvirsiä:

https://www.youtube.com/watch?v=wLdMnqSqiRY

https://www.youtube.com/watch?v=-O0vJnZPbsI

https://www.karjalansivistysseura.fi/kulttuuri/itkuvirret/haaitku/

https://www.karjalansivistysseura.fi/kulttuuri/itkuvirret/kuolinitku-aidin-haudalla/

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...
1 kommentti
Lue lisää

Hae tästä blogista