Siirry pääsisältöön

Juho Sihvonen - Kadonnut kansa ja muita kertomuksia

 


Nurkka, 2023, pehmeäkantinen, 64 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena. Kyseessä on novellikokoelma-tyylinen sarjakuvakokoelma. Kyseessä siis muutaman sivun mittaisia lyhyitä tarinoita sarjakuvina. Pidempiä kuin stripit mutta lyhyitä silti. Useimmat tarinat on julkaistu aiemmin jossain muussa yhteydessä, mutta mukana on myös kaksi ennen julkaisematonta sarjakuvaa. Kaikkiaan tarinoita on 12. Kirjan lisään Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2024, kohtaan 16. Kotimainen sarjakuva.

Kauhu on ehkä lähinnä sarjakuvien genreä, mutta ihan sitä kokoelma ei kuitenkaan ole. Mukaan mahtuu silti monia kutkuttavia mysteerejä, toinen toistaan kammottavampia olentoja sekä vähintään hämmästystä herättäviä tarinoita, jotka laittavat mielikuvituksen pimeässä lukevalla liikkeelle. Kirjassa päästään mukaan niin muinaisten hautojen tutkimukseen, uuden maailman safarille, vankikarkureiden matkaan kuin sirkukseenkin. Kaikkia näitä tarinoita yhdistää se, että kaikissa on mukana jotain hieman yliluonnollista tai todellisesta maailmasta poikkeavaa.

Pidän Sihvosen tyylistä piirtää. Kuvat ovat sen verran tarkkoja, että on helppoa ymmärtää, mitä kuva esittää ja mitä kussakin kuvassa tapahtuu. Samalla kuitenkin turhiin yksityiskohtiin ei ole tuhlattu aikaa, joka antaa lukijan omalle mielikuvitukselle runsaasti tilaa, mahdollisuuden täyttää kuvat juuri sellaisilla yksityiskohdilla kuin itse haluaa. Tästä syystä Sihvosen sarjakuvat ovatkin kelvollista luettavaa myös sellaiselle, joka ei sarjakuviin niin ole tottunut. Juoneen pääsee hyvin kiinni, vaikka kaikki sarjisten tehostekeinot ym. eivät olisikaan tuttuja.

Sarjiksen kuvat eivät ole raakoja tai brutaaleja, joten toimivat herkemmällekin lukijalle. Ihan lapsille tämä sarjis ei kuitenkaan ole, sillä tarinat voivat alkaa pelottaa ja kyllä nuo erilaiset kummajaiset voivat myös pelottaakin. Nuorille sen sijaan tämä voikin olla jo ihan viihdyttävää luettavaa, mutta aikuiselle aivan varmasti! Helppo sarjis myös siinä mielessä, että monen pienen tarinan ansiosta tämä sopii myös kiireiselle lukijalle. Koko kirjaa ei tarvitse lukea kerralla, vaan voi nauttia pieninä, nopeina ”välipaloina” tarina kerrallaan.

Kommentit

Hae tästä blogista