Rautasilmä ja muita steampunk-kertomuksia

 

Toimittanut Matti Järvinen

Nysalor, 2023, pehmeäkantinen, 210 s.

Tapasin Matti Järvisen, Nysalorin omistajan Helsingin kirjamessuilla. Sain matkaani mukaan myös tämän kirjan arvostelukappaleena. Kesti hävettävän kauan, että ehdin tämän lukea. Viime aikoina tuntuu, että vapaa-aika on ollut aivan liian kortilla. Olen kuitenkin iloinen, että tämän kirjan sain arvosteltavaksi, sillä tämä oli mielenkiintoinen novellipaketti! Kirja sisältää neljä pitkää novellia tai pikemminkin pienoisromaania. Keskenään novellit ovat kovin erilaisia, mutta kaikkia yhdistää steampunk.

Eve Lumerton Sydäntekniikkaa on fantasiahenkinen tarina, jonka henkilöt ovat nuoria opiskelijoita. Taikuus on suurien taikaenergiakatastrofien vuoksi kiellettyä, ainakin pääosin. Tämä tarina oli kirjasta ehdottomasti suosikkini, varmaankin vahvan fantasiapohjansa vuoksi. Juoni oli hyvä ja sellainen pehmeä, mutta samalla tunteita herättävä. Steampunkia tässä oli kuitenkin kirjan tarinoista vähiten, vaikka ei se minua tai tarinaa haitannut. Olisin toivonut tarinan jatkuvan pidempään, nyt se mielestäni loppui ihan kesken!

Artemis Kelosaaren Rautasilmä vastaavasti oli puhdasta steampunkia. Tämä tarina oli täyttä spefiä, jossa mukana ronski rakkaustarina. Tarinan päähenkilö Rautasilmä kuuluu Räävelin suojelusjoukkoihin ja on mm. teleskooppisilmällä paranneltu ihminen. Rautasilmän ja Hännisen kohtaamista kiihdyttää karski erotiikka ja miehet päätyvät yhdessä pelastamaaan Räävelin Venäläisiltä agenteilta. Tarina oli todella hyvä, mutta hieman karski. Minun lukemistani se ei häirinnyt, mutta saattaa olla tuhtia luettavaa toisille.

Edith Arkkon Lilyann ja Mary on eriskummallinen rakkaustarina, jonka melkein tuhoaa Maryn veljen tekemä kontrollista riistäytynyt mekaaninen rakastaja. Tarinassa hienosti korostuu hyvän ja pahan häilyvä raja ja kuinka tietynlaiset ominaispiirteet kauhistuttavat toisia tai puolestaan kiihottavat toisia. Loppua kohti rakkaus kumminkin voittaa, tosin surullisesti Romeo ja Julia -tyylillä.

Sanna Tolmusen Höyryjumalan rasvaa on myös mielenkiintoinen tarina siitä, kuinka ihmiset yrittävät luoda uutta elämää ihmisen ja koneen yhdistelmällä. Päähenkilölle tämä on karmea ja julma kohtalo, jota hän ei valinnut. Valistajille tämä on tieteen läpimurto, jonka he ovat ihmiskokeiden avulla luoneet ja puolestaan höyryn palvelijoille tämä on kultin uskonnon todistava ihme, höyryjumalan tytär. Tässä tarinassa henkii vahvasti dystopiafiilikset. Päähenkilö saa minut tuntemaan vahvaa myötätuntoa ja ahdistusta hänen puolestaan. Muut hahmot taas inhoa, vihaa ja ahdistusta. Kokonaisuutena todella mielenkiintoinen tarina ja paljon tunteita herättävä lukukokemus.

Tämä kirja oli ensimmäinen steampunk-kirja, jonka olen koskaan lukenut. En siis tiedä, kuinka tyypillisiä tai epätyypillisiä nämä tarinat olivat, mutta täyttä spefiä taatusti kaikki. Spefihän on laaja käsite, joka sisältää scifin, fantasian ym. mutta itse käytän spefiä yleensä sellaisista hieman valtavirrasta poikkeavista tarinoista, jotka sisältävät jotain tavallisesta realismista poikkeavaa. Pidän steampunkista paljon mm. peleissä, sisustamisessa jne. ja tämän kirjan luettuani pidän siitä myös kirjallisuudessa.