Martha Wells - Murhabotin päiväkirjat 2. Keinotekoinen olotila

 

Hertta, 2023, kovakantinen, 200 s.

(The Murderbot Diaries 2: Artificial Condition, 2018)

Suomentanut Mika Kivimäki

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Oooh, viimeinkin pääsin lukemaan tämän toisen osan! Kirja on poltellut lukupinossani ja olisin halunnut kiilata sen kaikkien lupausteni ohitse heti luettavaksi! Mutta odotus kannatti, sillä kirja on juuri niin mahtava, kuin siltä odotinkin! Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, kannattaa aloittaa siitä. Arvostelun voit lukea täältä: https://lukutoukanluetutsivut.blogspot.com/2023/05/martha-wells-murhabotin-paivakirjat-1.html

Toinen osa jatkuu siitä mihin ensimmäinen jäi. Murhabotti on nyt vapaa robotti, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi itsestään selvää liikkua vapaasti ihmisten keskellä. Murhabotti päättää lähteä tutkimaan ja selvittämään, mitä hänelle aikoinaan oikeasti tapahtui kaivosyhtiössä, jossa botin väitetään tappaneen lukuisia ihmisiä ja robotteja. Nämä muistot on kuitenkin poistettu, mutta asia kalvaa Murhabottia. Matkallaan hän tapaa ART:in, kuljetusaluksen tekoälyn. Tästä tekoälystä murhabotti saa uuden ystävän ja liittolaisen tutkimusmatkalleen. Vaikka tämä tekoäly on ärsyttävä ja vaatii keskustelemista, jota murhabotti inhoaa. Yhteistyöllä kuitenkin murhabotti pääsee kaivosyhtiön tiloihin ja saa selvitettyä totuuden itsestään.

Murhabotin kirjoja on lähes mahdotonta kuvailla lyhyesti niin, että juoni kuulostaisi kiinnostavalta mutta niin, että ei referoi koko kirjaa! Kirjoissa on niin paljon erityispiirteitä, kiinnostavia seikkoja ja yksityiskohtia, joille ei voi tehdä oikeutta muutoin, kuin lukemalla kirjan! Suosittelenkin tätä sarjaa, sillä molemmat kaksi kirjaa ovat kerta kaikkiaan mahtavia! Pureva sarkasmi ja musta huumori tekevät kirjoista vastustamattomia ja leikittely tekoälyn ja inhimillisyyden rajamailla on koukuttavaa. Mielestäni murhabotin asosiaalinen persoona on viehättävä ja mielenkiintoinen. Osaan monessa kohtaa samaistua ajatuksiin, joissa murhabotti kokee sosiaalisuuden vain ärsyttäväksi. Siitä huolimatta tällä robotilla on omalla tavallaan suuri sydän ja häneen voi takuulla luottaa. Jopa silloinkin, kun Paratiisikuun katselu on kesken.

Ehkä introverttiydessäni ymmärrän liian hyvin oman rauhan ja hiljaisuuden arvon tai mikä lienee syynä, mutta tämä sarja on mielestäni erittäin ansaitusti voittanut parhaan sarjan Hugo-palkinnon. Genrenä kirja on luokiteltu avaruusoopperaksi, eli paljon ihmissuhdepohdintaa (tai pikemminkin tekoälysuhde..) ja moraalisia sekä eettisiä valintoja sisältävää tavaraa, joka sijoittuu scifi-ympäristöön. Toimintaa ja tapahtumia kirjassa riittää, pientä parodista katsontakulmaa unohtamatta. Ehdottomasti suosittelen lukemaan!