Pirjo Marjut Vega-Brandt - Valkohaikara

 

Laulujen kertomaa Orinoguiasta, Kolumbian itäisiltä ruohotasangoilta

Mediapinta, 2013, pehmeäkantinen, 171 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Kirja sijoittuu Kolumbiaan, Casanareen. Kirjan sijoitan juonensa vuoksi Heili-kirjastojen 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 24. Rakkaustarina. Tämä kirja on kuitenkin kaikkea muuta, kuin perinteinen harlequin-kirjallisuus, eikä kirjan rakkaustarina missään nimessä saa perinteistä onnellista loppua. Lisäksi kirja pääsee Kaikki maailman maat-lukuhaasteeseen, Kolumbian tasavallan kohdalle.

Kirja kertoo Reynaldon ja Maritzan tarinan. Pari on nuorena korviaan myöten rakastunut toisiinsa, mutta molempien perheet tekevät kaikkensa estääkseen heidän yhteisen elämänsä. Lopulta käykin niin, että molemmat astuvat avioliittoon toisen kumppanin kanssa, Maritza jopa kahdesti jäätyään ensimmäisen aviomiehensä leskeksi. Kaikesta huolimatta pari hiljaa sisuksissaan rakastaa toisiaan, ja läpi elämänsä tapaavat ja rakastavat, mutta pysyvät silti etäällä ja erossa. Tarina seuraa molempien henkilöiden eri elämänvaiheita ja kertoo sivussa myös Casanaren tasangon tarinaa.

Kirjan pääpaino itse asiassa ei niinkään ole tässä surullisessa rakkaustarinassa, vaan nimenomaan tasangon elämässä. Kirjailija onnistuu kuvailemaan Casanaren seutua, elämää myötä- ja vastoinkäymisineen sekä maailman muuttumista tasangolla niin pysäyttävästi, että minulla ei ainakaan ollut mitään vaikeuksia sukeltaa mielessäni tasangolle ja sen tapahtumiin. Kirjoittajan seesteinen ja elämänviisas kirjoitustyyli tuo esiin elämän tasangoilla juuri sellaisena kuin se on. kirjaa lukiessa tuli hyvä ja seesteinen olo, vaikka tapahtumat eivät aina olleet kauniita ja mukavia. Tarina on rakennettu paikallisen perinteellisen ja edelleen hallitsevan llaneromusiikin laulujen lyriikan pohjalle ja niiden inspiroimana. Kirjan jokaisessa luvussa on sitaatti ilaneromusiikista, jotka hän on itse vapaasti kääntänyt. Sitaatit ovat peräisin albumista ”Tributo al Ilano 1-2, Reynoldo Armas, 1990”.

Kirja oli, kuten sanoin, erittäin miellyttävästi kirjoitettu. Toisinaan minulla oli kuitenkin vaikeuksia tarttua kirjaan ja teki mieli harppoa tarinaa eteenpäin. Varsinaisia tapahtumia kirjassa ei loppujen lopuksi ole paljoa, enemmänkin tunteiden ja suhteiden kuvailua ja pitkää kerrontaa. Olen edelleenkin malttamaton lukija, ja tämä ei ole omintani, vaan pidän vauhdista ja nopeasti etenevästä tarinasta. Silti tässä kirjassa oli sellaista kauneutta, seesteisyyttä ja vapauttavaa rauhaa, että kirja oli pakko lukea loppuun! Sanat kirjailija on kääntänyt kauniisti ja ymmärrän, että hän on sanoituksista inspiroitunut kirjoittamaan tämän kirjan.

Pirjo Marjut Vega-Brandt kirjoitti ensimmäisen kirjansa 70-vuotiaana. Hän on asunut ulkomailla 52 vuotta, mm. pitkään Etelä-Amerikassa (Kolumbiassa). Esikoinen, Lempeät tuulet Tyyneltämereltä on osa-elämäkerta ja ilmestyi 2018. Tämän jälkeen Vega-Brandt on julkaissut kaksi muutakin kirjaa ennen tätä. Kaksi ensimmäistä romaaniaan kirjailija on itse kääntänyt englanniksi. Minua hämmästyttää se, että ihminen, joka ei vuosikymmeniin puhunut suomea kotikielenään, pystyy kirjoittamaan näin kauniisti suomeksi! Nykyisin kirjailija asuu Ruotsissa.

 Mediapinta on kustantamo, joka tuottaa sekä täyskustanteita, palvelukustanteita että omakustanteita. 

Lähteet:

https://www.kulttuuri.se/kirjauutuudet.html

https://sverigesradio.se/artikel/en-puhunut-suomea-kotikielena-vuosikymmeniin-nykyisin-pirjo-marjut-vega-brandt-kirjoittaa-kirjoja-suomeksi

https://www.bod.fi/kirjakauppa/riikinkukon-siiven-alla-pirjo-marjut-vega-brandt-9789528063681

https://www.mediapinta.fi/data/esite/esite.pdf