Merja Lättilä - Pissaprinsessa

 

Books on Demand, 2023, pehmeäkantinen, 222 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena. Kiinnostuin tästä kirjasta oudon nimen ja kannen ristiriitaisuuden vuoksi. Kirja on siis rikoskirjallisuutta ja ristiriita suloisen pikkutytön kuvasta kannessa alkoi kiinnostaa. Normaalisti en lue dekkareita tai muutakaan rikoskirjallisuutta juurikaan, joten sinältään olen vähän huono arvioimaan kirjaa. Genre ei ole minun mielenkiintoni mukaista, mutta päätin antaa tälle kirjalle tilaisuuden.

Lisään kirjan Satakirjastojen 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 16. Jokin kirjan ulkoasussa harmittaa sinua. Tämä ”harmitus” johtuu siitä, että kirjan kansi ei mielestäni ihan vastaa kirjan genreä. Olen ihminen, joka valikoi usein kirjansa kansikuvan perusteella, ja saattaisin tämän kirjan ostaa kansikuvan perusteella. Pettymys olisi suuri, kun tajuaisinkin sen olevan rikoskirjallisuutta. Muuten kansissa ei ole mitään vikaa, se on oikein hieno. Kirjan kannen ja nimen perusteella ajattelisin äkkiseltään tämän olevan feel good-kirjallisuutta. Todellisuudessa vikahan siis on minun valintametodissani, ei kansissa. Sopii silti kohtaan hyvin.

Rauno Liljander löytää vaimonsa murhattuna mökiltä. Rikoskomisariot Arvetvuo ja Koli alkavat tutkia tapausta, kuulustellen useampia tapahtumiin liittyviä henkilöitä. Johtolankoja löytyy liian moneen suuntaan, eikä murha oikein ota selvitäkseen. Lopulta myös moneen kertaan kuulusteltu Tapani Virmavirta löytyy kuolleena ja syyllisten rajaaminen alkaa käydä helpommaksi. Onko näiden kahden kauhean rikoksen tekijä yksi ja sama, vai voisiko tekijöitä olla kaksi? Mitä mökillä oikeastaan tapahtui ja kuka lopulta tuhosi Virmavirran vaimon ateljeen? Voisiko syyllinen olla Virmavirran tytär? Vai liittyykö tapahtumiin vielä joku ulkopuolinen, jota kuulusteltavat jostain syystä suojelevat?

Tämä kirja oli rikoskirjallisuuden genressään melko pehmeä. Murhan yksityiskohdilla ei mässäilty eikä pelottava murhaaja hiippaile nurkissa haistelemassa tulevan uhrinsa vaatteita. Lukijaa ei myöskään pyörrytetä rikosteknisillä nimikkeillä, mitä ihmeellisemmillä tutkimuksilla ja analyyseillä tai hämmästytetä mitä eriskummallisemmilla päättelyketjuilla. Tämä kirja on enemmänkin todellisuutta vastaava, rikoksen selvittäminen tapahtuu kuulustelemalla, kyselemällä ja selvittämällä sormenjälkiä. Siinä mielessä tämä oli genressään mielestäni raikas tuulahdus, koska tämä kirja on täyden ummikonkin helppo lukea ja pysyä perässä.

Jos siis dekkarit ja rikoskirjallisuus saavat pääsi pyörälle, tässä on helppo kirja sukeltaa genreen mukaan. Jos taas kaipaat jännitystä ja tiivistä tunnelmaa, tämä voi olla hieman hidas kirja makuusi. Kaiken kaikkiaan kirjan juoni oli mielestäni hyvin rakennettu ja rikos sekä rikollisen ratkaisut oli helppo uskoa. Myöskin poliisien tutkimusten etenemisessä oli helppoa pysyä mukana sekä uskoa, että tällä tavalla rikos oikeastikin selviäisi tutkimuksissa. Pientä hiomista joissakin kohdissa olisi tapahtumasta toiseen siirtyminen mielestäni kaivannut, mutta muutoin kirja oli mukava luettava.

Merja Lättilä on helsinkiläinen omakustannekirjailija. Tämä kirja on kirjailijan neljäs kirja, joista kolme viimeisintä on myös ollut rikoskirjallisuutta. Lättilä on valmistunut kauppatieteiden maisteriksi Hankenista. Hän jäi kymmenisen vuotta sitten eläkkeelle työ- ja elinkeinoministeriön Kiina-erityisasiantuntijan virasta. Sitä ennen hän työskenteli mm. matkailu- ja huonekalualan yrityksissä vientitehtävissä. Lättilä kirjoitti myös kolumneja Kuhmoisten Sanomiin viiden vuoden ajan.