Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 288 s.
Sain kirjan arvostelukappaleena kirjailijalta. Kirjan
aihe kuulosti mielenkiintoiselta, sillä intialainen kulttuuri oli minulle
täysin tuntematonta. Kirja herätti paljon lisäkysymyksiä tuosta kulttuurista ja
tavoista, joten olisi todella mielenkiintoista päästä keskustelemaan asiasta
enemmän intialaisen kanssa. Siksi kirja sijoittuu Satakirjastojen 2023
lukuhaasteeseen, kohtaan 27. Haluaisit keskustella kirjasta jonkun kanssa.
Intia on maana ja kulttuurikeskuksena varsin mielenkiintoinen.
Ristiriita sivistyksen ja edelläkävijyyden sekä vanhoillisten tapojen ja
uskomusten välillä on valtava. Olen elokuvista ja aiemmin lukemistani kirjoista
jonkin verran päässyt kosketuksiin tuon edelläkävijöiden joukon kanssa, joten
oli todella mielenkiintoista lukea myös tästä kulttuurin toisesta puolesta.
Lisämaustetta toi mielestäni juurikin tämä suomalaisen silmin nähty kulttuuri,
koska eroavaisuudet omaamme korostuivat ja nousivat hyvin esille. Toisinaan
samaistuin paljonkin päähenkilön ahdinkoon kulttuurien kohtaamisissa.
Kirjan tarina on oikeastaan ahdistavan synkkä sekä voimaannuttavan
hauska samaan aikaan. Minua ahdisti paljon noiden intialaisten naisten puolesta.
Heidän tapansa ja heidän kulttuurinsa ei kyllä oikein omaan tasa-arvoiseen ja
hyvinvointivaltiossa kasvatettuun minääni istu. Näihin naisiin verrattuna
tunsin itseni nimenomaan riikkaaksi ja hemmotelluksi. Toisaalta oli hauskaa ja
viihdyttävää lukea, miten suomalainen nainen yrittää selviytyä tässä
kulttuurien kohtaamisessa, yrittää pärjätä ja tehdä parhaansa, mutta aina
vahingossa menee pieleen. Kirja ei missään nimessä ole huumorilla tehty, mutta
voin vain kuvitella itseni toikkaroimaan samoihin tilanteisiin ja ongelmiin.
Kirja kertoo Anusta, joka on lähtenyt Intiaan tekemään
antropologian väitöskirjaansa intialaisista myötäjäisistä. Laki Intiassa
kieltää nykyään myötäjäiset, mutta vanhat tavat on syvään juurtuneita. Anu
tapaa monia naisia, jotka ovat kärsineet enemmän ja vähemmän myötäjäiskäytännöstä,
myötäjäiskiristyksestä tai joku heidän tuttunsa on kohdannut ”keittiökuoleman”,
eli kuollut myötäjäiskiristyksen uhrina. Tiivimmin kirjassa seurataan
intialaista Taarinia, jonka sisko kuoli epäilyttävissä oloissa tämän aviomiehen
vaadittua lisää myötäjäisiä. Toinen tarkemmin seurattu henkilö on Rathamma,
nainen, joka johtaa Naisten taloa. Naisten talo on turvapaikka kaikille
myötäjäisongelmista kärsineille naisille, heidän perheilleen ja läheisilleen.
Monet naiset ovat joutuneet karkaamaan aviomiehen luota tai heidän lapsensa on ryöstetty
heiltä avioeron yhteydessä.
Tämä kirja todella antaa tiukkaa perspektiiviä siihen,
kun itse pohdin näitä länsimaisia ongelmia. Vaikka ei se omia ongelmiani poista,
mutta pakko sanoa, että nyt omat murheeni tuntuvat paljon pienemmiltä.
Vanhoillinen ajattelu avioliiton suhteen vallitsee jossain määrin täällä Suomessakin.
Kohtasin tämän asian oman avioeroni yhteydessä, mutta mikään kokemani ei ole
mitään verrattuna näihin naisiin ja tarinoihin. Vaikka minua paikoin ahdisti
lukea, ei tämä tarina ollut kuitenkaan ahdistuksella ja pahalla ololla
mässäillen kirjoitettu. Tästä kirjasta huokuu se, että kirjailija on perehtynyt
aiheeseen asumalla itse Intiassa tekemässä omaa väitöskirjaansa (liekkö
joukkoon livahtanut isompikin määrä omia kokemuksia?). Kirjailija osaa kertoa
rehellisesti kaiken tarvittavan, mutta ei lisää tarinan kiinnostavuutta
lisäämällä vettä myllyyn.
Kirja oli todella hyvin kirjoitettu, opettavainen ja
kiinnostava. Teksti piti otteessaan koko ajan ja ns. hiljaisemmatkin hetket
olivat silti mielenkiintoisia. Ennen kaikkea minua lohdutti se (voin siis
sulkea näiden ihmisten tuskan pois mielestäni), että kirja sai kuitenkin onnellisen
lopun. Olen siitä kirjailijalle kiitollinen, sillä olen toisinaan liiankin empaattinen,
enkä oman maailmani murheiden lisäksi ehkä pystyisi enää kantamaan muiden. Tämä
tarina ja asia oli kuitenkin todella tärkeää nostaa esille ja antaa sille
puheenvuoro. Vain nostamalla niin sanotusti kissan pöydälle, voi koskaan
muuttaa maailmaa. Tämän kirjan ja nämä intialaiset naiset muistan varmasti
tulevaisuudessakin, kun on resursseja yrittää muuttaa maailmaa!
Siru Aura asui lähes kaksi vuotta Intiassa ja teki
vapaaehtoistöitä sekä antropologista kenttätyötä tutustuen intialaisnaisiin,
naisjärjestöjen arkeen sekä oikeuden käytäntöihin. Aura kirjoitti
antropologisen väitöskirjan ’Women and Marital Breakdown in South India :
Reconstructing Homes, Bonds and Persons’ tutkimuksistaan. Tämä kirja on Auran
esikoisromaani ja syntyi tutkimusten ohessa.
Väitöskirja on julkaistu 2008, joten 15 vuotta on
ehtinyt kulua. Toivon todella, että Intiassa asiat ovat tuona aikana parantuneet,
edes vähän. Tässä toinen syy, minkä takia kirjasta olisi todella
mielenkiintoista keskustella intialaisen kanssa. Kuulla ns. viimeisin näkökanta
tilanteeseen. Tämä kirja kannattaa todella lukea! Kirjan lisään myös Kaikki maailman maat-haasteeseen Intian kohdalle.
Lähteet:
https://helda.helsinki.fi/items/eaef5d24-b4f1-4b0c-a947-c5e3f17bc37e
Kommentit
Lähetä kommentti