Siirry pääsisältöön

Natascha Wodin - Nastjan kyyneleet

 


Aviador, 2023, kovakantinen, 191 s.

Suomentanut Raija Nylander

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Meinasin kansikuvan perusteella ohittaa tämän kirjan, mutta luettuani kuvauksen, kiinnostuin kirjasta. Kirjan sijoitan Helmetin 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 12. Kirjan nimi liittyy veteen. Kyyneleet ovat suolaista vettä, joten toimii hyvin kohtaan. Kansikuvasta erotin kasvot muuten vasta, kun sain kirjan käteeni! Luulin kuvasta, että kansi on vain harmaansävyinen keltaisine teksteineen. Hämmästys oli suuri, kun tajusin kannessa olevan kuva.

Kirja kertoo tarinan Nastjasta, joka elää Ukrainassa, kun Neuvostoliitto hajoaa ja Ukraina itsenäistyy. Elämä on kaikkea muuta kuin helppoa ja mukavaa. Vaikka irtautuminen Neuvostoliitosta oli pitkässä juoksussa hyvä juttu, ei se heti hajoamisen jälkeen tunnu siltä. Nastja lähteekin viisumin kanssa Saksaan töihin, joka on omassa myllerryksessään muurin murtumisen jälkeen. Töitä kuitenkin riittää ja Nastja pystyy lähettämään kotiin rahaa lapsenlapsensa elättämiseen ja muillekin ystäville ja sukulaisille. Uusia ongelmia on kuitenkin luvassa, kun viisumi umpeutuu. Nastja ajautuu pitkälliseen hyväksikäyttökierteeseen, josta irtautuminen on liki mahdotonta. Natascha, jonka luona Nastja on käynyt jo pitkään siivoamassa, tarjoaa neuvoja ja apua. Kuluu kuitenkin vuosia, ennen kuin Nastja on oikeasti turvassa ja vapaa Saksan kansalainen. Natascha kertoo Nastjan monivaiheisen tarinan osittain kaikkitietävänä kertojana, osittain omana itsenään.

Kirja oli paikoin todella mielenkiintoinen ja luin tiiviisti tarinaa. Paikoin taas pitkästyin sivutarinoihin, takaumiin ja kertaamiseen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kirja oli varsin valaiseva teos, sillä minulle Neuvostoliiton aika, sen jälkeinen aika samoin kuin Berliinin muuri ja sen murtuminen ovat vieraita aiheita. Oli valaisevaa lukea, kuinka Euroopan lähihistoria on ollut melkoisen ankeaa ja vaikeaa toisille. Nykypäivän hyvinvointivaltiossa on kerta kaikkisen vaikeaa käsittää, että jollain on voinut olla näin kamala elämä aivan lähihistoriassa. Miten onkin niin kurjaan jamaan voitu yksi ihminen ajaa? Ja kuinka ihailtavia ihmisiä noista oloista on kuitenkin kasvanut?

Natascha Wodin on syntynyt 1945 neuvostoliittolaisen pakkotyöläisen lapsena Führtissä, Baijerin osavaltiossa. Hän varttui ensin saksalaisissa DP-leireissä (siirtolaisleirit toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa) ja sitten äidin varhaisen itsemurhan jälkeen katolisessa tyttökodissa. Wodin on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja runoja, sekä lisäksi kääntänyt venäjänkielestä saksan kieleen paljon kirjallisuutta. Wodin on julkaissut lukuisia teoksia sekä hän on voittanut lukuisia palkintoja tuotannollaan. Nykyisin Wodin asuu Berliinissä.


Lähteet:

https://en.wikipedia.org/wiki/Natascha_Wodin


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rebecca Yarros - Myrskynsilmä

Empyreum 3 WSOY, 2025, kovakantinen, 690 s. (Onyx Storm, 2025) Suomentanut Laura Haavisto Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Olen lukenut ja arvostellut sarjan 1. osan Siivenisku sekä 2. osan Rautaliekki. Ihastuin tähän sarjaan todella lujaa heti ensimmäisestä osasta lähtien! Sarja on ollut uskomattoman vahva ja laadukas osasta toiseen, voin vain suositella! Jälleen sarja, joka on ehdottomasti luettava järjestyksessä, joten jos aiemmat osat on lukematta, palaa niihin ensin. Tästä eteenpäin tulee väkisinkin juonipaljastuksia, jos aiempia osia ei ole lukenut.  Violet on surullinen ja tuskissaan äitinsä kuoleman johdosta. Siitä huolimatta on pystyttävä toimimaan, sillä viholliset, myrkät puskevat entistä hanakammin eteenpäin ja kuntoon saatu suoja ei kauaa pysy ylhäällä. Myrkät kokeilevat jatkuvasti miten pääsisivät murtautumaan suojan läpi, eikä Basgiathin sotavoimat riitä pelastamaan ihmisiä tuholta. Ainoa toivo on löytää helmiäiset, Andarnan suku, seitsemäs lohikäärm...

Kirjasomen joulukalenteri 5.12.

  Seuraava luukku löytyy 6.12. Kirjamiehen blogista. Hyppäsin innoissani mukaan tämän vuoden Kirjasomettajien joulukalenteriin! EN ole mikään jouluihminen (tai ehkä eniten kuvaa Grinch minun jouluintoani...), mutta opettelen koko ajan olemaan enemmän ja enemmän sopeutuva jouluun lapseni takia.  Meidän perheessä joulu onkin ehdottomasti lasten juhla ja pidän tärkeänä, että voin tarjota joulumieltä ja ihania joulumuistoja lapselleni. Harjoittelen nyt siis joulumieltä kovasti ja aloitan sen tänä vuonna tällä postauksella!  Tänä vuonna olen jo kuullut päivätyössäni ihan esihenkilöltä asti kuittailua joulumielestäni. Hän uhkasi ostaa minulle jonkun sellaisen ällön joulupaidan ja pakottaa käyttämään. Minä suhtauduin asiaan valittamalla työkavereille, että esihenkilö kiusaa! Sain kumminkin armahduksen, jos lupaan vähän edes yrittää nauttia joulusta, huh! Mun pomo on kyllä oikeasti ihan huippytyyppi, koska huumori auttaa jaksamaan raskaammatkin työpäivät. Lapseni on odottanut jo...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Hae tästä blogista