Aino Leppänen - Terkuin ope

SAGA Egmont, 2022, äänikirja, 8h 35min

Lukija Maija Lang

Kuuntelin kirjan Storytelistä, tällä kertaa kirja viihdytti minua kävelymatkoilla, kun olen saattanut lasta kouluun tai hakenut sieltä. Otin kaksi viikkoa lomaa tähän koulujen alkuun tätä varten. Kuuntelin tätä myös kotitöitä tehdessä, niitäkin kun näin loman ratoksi tehdä… Sain kirjan jatko-osaan suosituksen, ja aloitin kuitenkin tästä ensimmäisestä. Lisään kirjan tällä verukkeella Satakirjastojen 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 26. Tartut kirjaan jonkun suosituksesta.

Kirja kertoo Aiskusta, keski-ikää lähestyvästä lukion lehtorista. Aisku työskentelee unelmatyössään, mutta eipä se ihan niin unelmaa aina olekaan. Unelmat täydellisistä oppitunneista, joista jokainen oppilas uutta oppiessaan nauttii, romuttuu jatkuvasti siihen tosiasiaan, että oppilaita ei hittoakaan kiinnosta. Mutta opettajana pitäisi 45min myöhästymiseen tunnilta silti oppilaiden mielestä suhtautua kaikella ymmärryksellä. Ja kyllähän on ihan inhimillistä vaatia opettajaa tekemään ylimääräistä työtä oppilaan kurssin toteutumisen eteen, kun oppilas itse ei ole vaivautunut ajallaan tekemään yhtään mitään. Lisäksi Aisku on yksinhuoltajaäiti 9-vuotiaalle tyttärelleen, eikä aina jaksaisi työpäivän jälkeen olla hyvä äiti.  Ainakin siivous ja ruoanlaitto jää väliin liian usein.

Vielä kun pakettiin lisätään ihmissuhdesotkut ex-miehen, uuden ihastuksen ja ystävien sekä sukulaisten kanssa, saa Leppänen punottua kasaan hillittömän hauskan, ajankohtaisen ja ajatuksia herättävän kokonaisuuden. Kirja ilmentää hyvin sitä, kuinka paljon paineita opettajille asetetaan, jos ne omat pikku enkelit eivät menestykään koulussa. Ja kuinka vaikeaa on tavallisen arjen lisäksi saada oma rakkauselämä toimimaan ilman rehtorin puhuttelua tai suurempia riitoja ja kriisejä kenenkään kanssa. Toisinaan siis opettajan tekisi mieli antaa oppilaiden Wilma-viesteihin naseva vastaus, mutta ammattilaisena pitäytyy kannustavassa sävyssä. Surutta tekisi mieli myös myöhästyneet oppilaat seisomaan oven taakse, mutta laki ei ole opettajan puolella. Eikä missään nimessä ole helppoa nieleskellä nasevia vastauksia kotona, kun omalla tytär on tehnyt koulutyönsä huolimattomasti. Ja joutuu opettaja huomaamaan myös sen, että on itse älyttömän huono seuraamaan niitä pahuksen Wilma-viestejä.

Kirja oli hykerryttävän hauska! Niin hauska, että moni ohikulkija on varmasti saanut kustannuksellani yhtä hyvät naurut, kuin mitä itse sain kirjasta! Kuunnellessani tätä räkätin useamman kerran ääneen, tai ainakin virnuilin idioottimaisesti lähes koko ajan. Myös ajatuksia herättäviä tunteita kirjasta löytyy, ja ajankohtaisena kirjoitushetkellä ollut korona tulee kirjassa ja sen kouluarjessa hyvin esille. Kirja oli kaikkiaan loistava teos, vähempää en olisi äidinkielen opettajalta odottanutkaan! Toisen osan kuuntelun aloitin välittömästi ensimmäisen loputtua, mutta pahuksen viikonloppu iski väliin…

Aino Leppänen (s. 1982) on kempeleläinen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on jo pitkään harrastanut kirjoittamista. Terkuin ope oli Leppäsen toinen kirja. Kirjan jatko-osa, Tujuin terkuin ope on Leppäsen kolmas kirja. Leppänen on saanut ensimmäisen lapsensa vain lukioikäisenä, ollut yksinhuoltajaäiti ja joutunut oikeasti tekemään töitä suorittaakseen opettajan opintonsa. Hän siis osaa arvostaa koulua ja koulutusta myös sieltä toisesta näkökulmasta, joten hänellä on varaa myös hieman näpäytellä laiskoja oppilaita.

 

Lähteet:

https://seura.fi/ilmiot/tarinat/aino-leppanen-sai-vauvan-17-vuotiaana-lukiolaisena/