Marika Tudeer - Ida, yhteiskoululainen

 

omakustanne, 2023, kovakantinen, 191 s.

Sain tämän kirjan kirjailijalta arvosteltavaksi. Kirjailija on ”samoilta nurkilta”, joten tämä oli sellainen pakko lukea -teos. Sattumoisin kirjakin kertoo vielä näistä omista nurkista, joten luin tämän mielelläni. En ole itse Karkkilasta kotoisin, mutta Vihdin puolella asun. Kotoisin olen kuitenkin Tampereen naapurista, joten ei sentään ihan kotiseutuhistoriaa päässyt lukemaan. Ehdottomasti tämä oli kuitenkin mielenkiintoista paikallishistoriaa, mutta eniten minua kiinnosti kirjan tarina ja historiallinen kulttuuri.

Kirja kertoo Iitasta, joka lähtee kansakoulusta opiskelemaan yhteiskouluun. Vasta lähivuosina valmistunut Karkkilan yhteiskoulu oli yksi Suomen ensimmäisiä, ja se ei siis ollut ihan tavallinen juttu Pilpalan nurkilla. Perheen arki täytyy suunnitella uusiksi, kun yksi työtä tekevä lapsi ei olekaan joka päivä enää paikalla. Myöskään koulumatka ei ole helppo, ja Iita päättääkin lopulta jäädä kortteeriin opettajan luokse asumaan. Iitasta tuli myös vahingossa Ida, kun nimi oli koulun papereihin kirjoitettu väärin. Ida päättää kuitenkin pitää uuden ja hienolta kuulostavan nimensä. Kokonainen vuosi kuluu yllättävän nopeasti, kun Ida opiskelee, ottaa eläinten suojelun sydämen asiakseen perustamalla eläinsuojeluyhdistyksen sekä vierailemalla viikonloppuisin kotona auttamassa äitiä.

Kirjan tarina on lempeää ja leppoisaa luettavaa. Siinä Suomen historia tulee sivumennen tutuksi niin koulunkäynnin, maalaiselämän kuin eläinten suojelunkin suhteen. Kirjan tarina on miellyttävää luettavaa ja kaikkiaan sellainen hyvän mielen kirja. Pidin todella paljon siitä, kuinka paljon paikallishistoriaa, kulttuurihistoriaa ja tietämystä oli saatu ujutettua erittäin mielenkiintoiseen tarinaan. Reipas ja ahkera Ida lumoaa kiltillä luonteellaan sekä vahvalla ja rohkealla mielellään. Pienestä ei voi hetkahtaa, kun on koko perhe otettava huomioon ja muistettava käytössäännöt. Alkuvaikeudet on tälle tytölle tehty voitettavaksi ja into opiskeluun on lukijalle tarttuvaa.

Kirja sisältää paljon kuvia, joista monet on saatu käyttöön Karkkilan ruukkimuseolta. Kuvat ihanasti elävöittivät kirjaa ja tekivät historiasta miltei käsin kosketeltavaa. Vaikkakin kirjailija itse sanoo, että kirja saattaa sisältää virheitä eikä sitä pidä historian kirjana lukea, olen itse vaikuttunut toden tuntuisuudesta ja ajan kuvasta, joka sijoittuu 1920-luvulle. Kirjan sijoitan Pohjoiseen lukuhaasteeseen, kohtaan 23. Nykyiseen tai entiseen kotiseutuun liittyvä teos. Tämän luettuani tiedän nykyisestä kotiseudustani enemmän, kuin 10 vuoden asumisen jälkeen.

Marika Tudeer on syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Hän on itse käynyt kansakoulua ja yhteiskoulua. Tudeer oli töissä 15 vuotta kennelliitolla, tosin noihin vuosiin mahtuu asuminen Norjassa sekä opiskelujen aloittaminen yliopistossa. Myöhemmin Tudeer valmistui luokanopettajaksi. Tudeer on toiminut luokan- ja englanninopettajana Nyhkälän koulussa. Tämä kirja on jatkoa Iitan tarinalle, joka alkoi jo Lähteen rannalla elämä -kirjassa. Jatko-osa sopii mainiosti itsenäisesti luettavaksikin, itsekään en aiemmasta kirjasta mitään tiennyt. Nyt ehdottomasti haluan lukea myös Iitan/Idan aiemmista vaiheista. Eläinten hyvinvointi on kirjailijalle myös sydämen asia ja tieto ja ymmärrys aiheeseen näkyy upeasti tämän kirjan sivuilla.

 

Lähteet:

https://www.tudeer.fi/kuka-marika