Emmy Abrahamson - Kuinka menestyä hullujenhuoneella

 

Gummerus, 2023, kovakantinen, 255 s.

(hur man gör succé på dårhus, 2020)

Suomentanut Outi Menna

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Luin Abrahamsonin ensimmäisen kirjan, Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista ja pidin siitä valtavasti. Halusin siis ehdottomasti päästä lukemaan kirjailijan toisen suomennetun kirjan myös. Edellisessä kirjassa pidin myös sosiaalialan elementistä, asunnottomuudesta. Tässäkin kiinnostuin puolestaan mielenterveysongelmien takia kirjasta. Edellisen kirjan arvostelun voi lukea täältä: https://lukutoukanluetutsivut.blogspot.com/2022/01/emmy-abrahamson-kuinka-rakastua-mieheen.html

Kirjan päähenkilö Maja joutuu suljetulle osastolle mielentilatutkimukseen. Hän on käyttäytynyt itsetuhoisesti ja tämän vuoksi häntä ei myöskään haluta vapauttaa heti, vaikka hän vannoo, ettei aio tehdä itselleen mitään. Tarina kulkee kahdessa ajassa, ennen hoitoon joutumista ja hoidossa. Maja on stand up -koomikko, jonka elämä on huumorista huolimatta täynnä masennusta ja huolia. Ura ei oikein etene ja elämässä ei muuta juuri olekaan. Yksinäisyys vaivaa ja jaksaminen on kortilla, kun jatkuvasta työstä huolimatta rahat ei riitä edes auton korjaamiseen. Osastolla Maja ei kuitenkaan voi käsittää, että miten ainoa hänelle tarjottava hoito on lääkkeet. Jos hän syö mielialaa nostattavia lääkkeitä, eihän se hänen masennustaan hävitä, vain surullisuuden tunteen, siihen asti kun lääkkeen vaikutus lakkaa. Maja ei voi mitenkään ymmärtää, miksi kukaan ei saa osastohoidossa oikeaa apua.

Teen itse töitä mielenterveyskuntoutujien kanssa ja osittain tunnistan tämän ongelman myös Suomen mielenterveyshoidossa. Omassakin työssä kohtaan paljon asiakkaita, joilla ei ole oikeastaan mitään hoitavaa tahoa asumisyksikön lisäksi, jossa toteutetaan vain sosiaalista kuntoutusta, ei tarjota esim. terapiaa tai muuta mielenterveysongelman hoitoa. Toisaalta kuntouttaminen on hoitoa, mutta moni mielenterveysongelmien kanssa kamppaileva hyötyisi terapiasta, psykologin käynneistä tai jopa pidempijaksoisista osastohoidoista. Nämä ovat kuitenkin maassamme kortilla ja jos lääkkeillä ihminen pysyy kunnossa, on kaikkea muuta hoitoa todella vaikeaa saada.

Pohdin sitä, olivatko osastolla tavattujen henkilöiden mielenterveysongelmat kovin todentuntuisia. Totesin, että tunnistin tiettyjä oireita kyllä, mutta kuvaus oli kuitenkin kovin suoraviivaista ja puutteellista. Tämä ei kuitenkaan ole oikeasti kirjassa millään tapaa oleellinen asia. Haluan kuitenkin silti sanoa, että kirja antaa sellaisen kuvan, että osastohoitoon pääsee, jos vähän valittaa ahdistusta. Korostan siksi siis, että osastohoitoon mielenterveysongelman kanssa on todella vaikeaa päästä, harva sinne haluaa ja ihminen mielenterveysongelman kanssa harvoin haluaa niin suosiollisesti lääkkeitä, kuin mitä kirjassa kuvataan. Ymmärrän kuitenkin kirjan kuvauksen, joka korostaa sitä, että lääkehoito ei auta. Ja siis tämäkin on väärin, koska monesti se on välttämätön ja monesti taas keino saavuttaa sellainen kunto, että pystyy ottamaan muuta hoitoa vastaan.

Kirja oli hauska, tarina oli hyvä ja siinä onkin löyhästi kirjailijan omaa kokemusta mielenterveyden pettämisestä. Saatoin romahdushetken kuvauksessa samaan aikaan nauraa sekä olla pahoillani. Osasin myös tuntea nolouden ja paniikin tunteen, joka väkisinkin tulisi itsellenikin, jos olisin samaan tilanteeseen ajanut itseni. Kirja on oiva muistutus siitä, että ihmisen ei tarvitse erikseen aikoa itsemurhaa, kun on hyvä huomata ja tarttua toisen ahdinkoon ja henkiseen jaksamiseen. Jälleen kirjailijan mutkaton kirjoitustyyli, hersyvä ja suora huumori sekä ajatuksien herättely yhtä aikaa teki minuun vaikutuksen. Tämä kirja ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin ensimmäinen, silti kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen!

Lisään kirjan "hieman" soveltaen Satakirjastojen 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 28. Kirjassa syödään/juodaan jotain itsellesi tuntematonta. Kirjassahan siis monikin söi lääkkeitä, joita en ole joutunut itse syömään. Toisaalta, kirjassa juotiin myös viinejä, joista en itse myöskään ymmärrä yhtään mitään.