Siirry pääsisältöön

Emilia Männynväli - Toiste en suostu katoamaan

 


Into, 2023, kovakantinen, 167 s.

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Tämä kirja vaikutti kiinnostavalta puhtaasti kansikuvansa sekä mielenkiintoisen nimensä vuoksi. Nopealla vilkaisulla esittelystä hyppi silmiin sanoja, jotka saivat sen kuulostamaan vielä kiinnostavammalta. Olin siis kovin yllättynyt, kun kirja olikin esseekokoelma. Kun luin takakantta kokonaisuutena kirjan luettuani, olisin tämän kyllä esittelytekstistäkin saanut tietää, mutta olin jo myyty ennen kunnollista lukemista.

Kirjaa kuvataan takakannessa isolla tekstillä erittäin osuvasti: Kirkkaita ajatuksia ja yllättäviä rajanylityksiä. Kirjassa on kaikkiaan 9 esseetä, kaikki eri aiheista ja varsin tuoreesta näkökulmasta. Luettuani tämän, olin rehellisesti sanottuna yllättynyt siitä, että joku kirjoittaa ajatuksistaan niin rehellisesti. Ja perustelee vielä näkemyksensä vankasti, faktaan viitaten. Kaikenlaista öyhöttämistä olen kyllä nähnyt, mutta harvemmin vahvaa kannanottoa asioihin, joista on vaikeaa puhua. Ja mielestäni kirjailija on onnistunut pääsemään ns. asian ytimeen monessakin tekstissään.

Kaikista eniten pidin kirjan kolmesta ensimmäisestä esseestä, joissa käsitellään naiseutta ja sukupuoli-identiteettiä, työväenluokkaisuutta sekä ääririkkautta. Vähiten pidin punkkia käsittelevästä kappaleesta, jota en ihan kunnolla jaksanut edes lukea. Tämä johtuu osittain esseen lyriikkamuotoon tehdystä kirjoitusmuodosta, osittain siksi, että minulla on jonkin asteinen kammo punk-musiikkiin erinäisistä syistä. Pidin muistakin esseistä myös, mutta ne eivät olleet joko aiheeltaan tai kokonaisuudeltaan niin vetäviä, kuin kolme ensimmäistä esseetä. Kaikki tekstit tarjosivat kuitenkin todella paljon ajateltavaa ja näkökulmia maailman menoon.

Kirja solahtaa täydellisesti Helmetin 2023 lukuhaasteeseen, kohtaan 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja. Olin suunnitellut tähän kohtaan erään pakinakokoelman, joka odottelee lukemattomana omassa hyllyssäni, mutta se saa vielä jäädä odottelemaankin.

Emilia Männynväli (s. 1988) on toimittaja, kirjailija ja kriitikko. Männynväli on valmistunut tiedotusopin maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2013. Männynväli on entiseltä nimeltään Kukkala, ja sillä nimellä myös hänen esikoisensa Kaiken jälkeen on julkaistu. Männynväli on toiminut mm. Kansan Uutisten toimittajana ja ay-lehdissä. Hän on tehnyt myös yhteiskunnallisen radio-ohjelman Yle Puheelle. Männynväliä on kuvailtu teräväksi ja kovaksi yhteiskuntakriitikoksi. Saamaansa kritiikkiin tai palautteeseen hän ottaakin hieman kantaa yhdessä kirjan esseistä. Männynväli kirjoittaa myös taidekritiikkiä sekä esseitä mm. Nuori Voima -lehteen.Vuoden 2022 alussa Männynväli aloitti ilmaisjakelulehti Voiman päätoimittajana.

 

Lähteet:

https://kauppa.intokustannus.fi/kukkala-emilia/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Emilia_M%C3%A4nnynv%C3%A4li

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rebecca Yarros - Myrskynsilmä

Empyreum 3 WSOY, 2025, kovakantinen, 690 s. (Onyx Storm, 2025) Suomentanut Laura Haavisto Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Olen lukenut ja arvostellut sarjan 1. osan Siivenisku sekä 2. osan Rautaliekki. Ihastuin tähän sarjaan todella lujaa heti ensimmäisestä osasta lähtien! Sarja on ollut uskomattoman vahva ja laadukas osasta toiseen, voin vain suositella! Jälleen sarja, joka on ehdottomasti luettava järjestyksessä, joten jos aiemmat osat on lukematta, palaa niihin ensin. Tästä eteenpäin tulee väkisinkin juonipaljastuksia, jos aiempia osia ei ole lukenut.  Violet on surullinen ja tuskissaan äitinsä kuoleman johdosta. Siitä huolimatta on pystyttävä toimimaan, sillä viholliset, myrkät puskevat entistä hanakammin eteenpäin ja kuntoon saatu suoja ei kauaa pysy ylhäällä. Myrkät kokeilevat jatkuvasti miten pääsisivät murtautumaan suojan läpi, eikä Basgiathin sotavoimat riitä pelastamaan ihmisiä tuholta. Ainoa toivo on löytää helmiäiset, Andarnan suku, seitsemäs lohikäärm...

Kirjasomen joulukalenteri 5.12.

  Seuraava luukku löytyy 6.12. Kirjamiehen blogista. Hyppäsin innoissani mukaan tämän vuoden Kirjasomettajien joulukalenteriin! EN ole mikään jouluihminen (tai ehkä eniten kuvaa Grinch minun jouluintoani...), mutta opettelen koko ajan olemaan enemmän ja enemmän sopeutuva jouluun lapseni takia.  Meidän perheessä joulu onkin ehdottomasti lasten juhla ja pidän tärkeänä, että voin tarjota joulumieltä ja ihania joulumuistoja lapselleni. Harjoittelen nyt siis joulumieltä kovasti ja aloitan sen tänä vuonna tällä postauksella!  Tänä vuonna olen jo kuullut päivätyössäni ihan esihenkilöltä asti kuittailua joulumielestäni. Hän uhkasi ostaa minulle jonkun sellaisen ällön joulupaidan ja pakottaa käyttämään. Minä suhtauduin asiaan valittamalla työkavereille, että esihenkilö kiusaa! Sain kumminkin armahduksen, jos lupaan vähän edes yrittää nauttia joulusta, huh! Mun pomo on kyllä oikeasti ihan huippytyyppi, koska huumori auttaa jaksamaan raskaammatkin työpäivät. Lapseni on odottanut jo...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Hae tästä blogista