Siirry pääsisältöön

Peter S. Beagle - Viimeinen yksisarvinen

 


WSOY, 1994, kovakantinen

(The Last Unicorn, 1968), 224 s.

Suomentanut Leena Peltonen

Kävin lainaamassa kirjan kirjastosta, koska se liittyi roolipeliin, mitä tällä hetkellä pelaan. Ensimmäisessä pelisessiossa pelinjohtaja suositteli lukemaan kirjan, sillä peli, jota aloimme pelata, liittyy tämän kirjan maailmaan ja tapahtumiin. Pelinjohtaja kertoi ottaneensa tekemäänsä seikkailuun tästä kirjasta todella paljon vaikutteita sekä tapahtumat pääasiassa noudattavat kirjan juonta. Hän mainitsi vielä, että kirja on muutenkin lukemisen arvoinen.

Kirja oli hyvä, suorastaan upea, tosin keskipaikkeilla kirja alkoi käydä hieman pitkäveteiseksi. Tämän jälkeen hyvä lopetuskin meinasi tökkiä lukea. Loppujen lopuksi tarina oli kuitenkin kokonaisuutena upea. Siinä oli sellaista kaunista kaihoa, paremman maailman tavoittelua ja puhtaan rakkauden vaikutusta, joka jättää ihmisen pitkäksi aikaa miettimään elämän tarkoitusta. Ja kaikesta tästä huolimatta… Niin, kirja oli melkoisen tylsä. kontrastina tässä varmasti on se, että luen paljon nykypäivän fantasiaa, jossa tapahtumia on valtavat määrät. Siksi pitkät haikailun ja pohdinnan seisahdukset saavat minut tylsistymään. Arvosanaksi annan 3,5/5.

Ymmärsin kuitenkin hyvin tarinan kauneuden ja kaihon, jota kirjailija on sillä yrittänyt välittää. Kirjan fantasiamaailma on puhdas ja viaton. Samalla kun kaikki on mahdollista, on todettava, että jokaisella on oma roolinsa eikä muuta voi. Kirjan hahmot ovat mielenkiintoisia ja loppuratkaisu luo toivoa. Samalla se kuitenkin muistuttaa, että vastuutaan ja kohtaloaan ei kukaan pääse karkuun. Kirja yhdistelee kauniin fantasiamaailman ja ankean realismin. Mutta silti se on tylsä. Kirjassa on paljon, mutta se ei siltikään aivan ollut minun makuuni. Pidin tarinasta, mutta kerronta oli hieman tylsä.

Takakannessa kirjaa tituleerataan yhdeksi fantasiakirjallisuuden rakastetuimmista nykyklassikoista. En ollut ennen kirjasta kuullut, joten en tiedä kuinka rakastettu se on, mutta koen sen ehdottomasti olleen lukemisen arvoinen. Tylsyydestään huolimatta koen, että kirjalla oli paljon annettavaa. Ehdottomasti suosittelen siis lukemaan loppuun, vaikka jossain kohtaa alkaisikin tökkiä. Upeaa vau!-elämystä kirjasta ei ehkä tule, mutta siinä on paljon myös hienoa.

Kirja kertoo yksisarvisesta, joka on elänyt yksin taiotussa metsässä. Kuolemalla ei ole häneen valtaa, mutta hän on yksin. Kun maailmalta kantautuu synkkä viesti siitä, kuinka yksisarviset ovat kadonneet maailmasta, yksisarvinen ei voi uskoa sitä todeksi ja yksinäisyys alkaa häiritä häntä toden teolla. Häntä ei häirinnyt yksinäisyys ollessaan yksin, mutta jos hän on ainoa lajiaan maailmassa, se on kammottavan yksinäistä. Toisaalla kuningas Haggard on itsekkyydesssään vanginnut kaikki maailman yksisarviset ja asettanut kammottavan punaisen härän vartioimaan niitä. Yksisarvinen lähtee pelastamaan lajitovereitaan taikuri Schmendrikin ja Molly Gruen kanssa. Kuinka yksisarvisen käy, kun hän kohtaa punaisen härän?

Peter Soyer Beagle (s.1941, New York) on yhdysvaltalainen fantasiakirjailija. Esikoisromaaninsa hän julkaisi ollessaan vain 19-vuotias. Tunnetuin hänen teoksistaan on kuitenkin Viimeinen yksisarvinen, joka on samalla hänen ainoa suomennettu kirjansa. Kirjaa on käännetty noin 20 kielelle ja myyty yli kuusi miljoonaa kappaletta. Nykyisin Beagle asuu Kaliforniassa ja on myös kitaristi ja folk-laulaja. Vuonna 2018 Beagle sai tieteis- ja fantasiakirjailijoiden suurmestaripalkinnon (Damon Knight Memorial Grand Master Award).

Kirjan laitoin Helmetin 2022 lukuhaasteeseen, kohtaan 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa. Kirja ei kirjaimellisesti täytä tätä kohtaa, koska kirjassa on koko ajan kaikki tietävä kertoja. Kirjassa kuitenkin hahmot kertovat ja kuvailevat suhdettaan yksisarviseen sekä itsestään ja elämästään ennen ja jälkeen yksisarvisen kohtaamisen. Äärimmäisen väljällä tulkinnalla kelpuutan siis kirjan tähän kohtaan. Kirjassa seurataan koko ajan yksisarvista, mutta tarinaa kerrotaan monesta eri näkökulmasta.

 

Lähteet:

https://www.risingshadow.fi/library/book/398-viimeinen-yksisarvinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Hae tästä blogista