Siirry pääsisältöön

Taru Luojola & Tarja Sipiläinen (toim.) - Kumman rakas

 


Osuuskumma, 2012, pehmeäkantinen, 249 s.

Novellikokoelma, 14 eri kirjailijaa

 

Tämän kirjan ostin hyllyyni kirjaston poistomyynnistä. Hintaa kirjalle tuli kaikki 0,20€, joten koen tehneeni oikein onnistuneet kaupat. Kirjaston kirjat päätyvät poistomyyntiin yleensä kuluneen tai likaantuneen ulkomuodon, vanhentuneen sisällön tai yksinkertaisesti onnettoman menekin vuoksi. Tämän kirjan kohdalla veikkaan menekin vähyyttä, sillä muutoin kirja lähes uudelta. Oletan, että novellikokoelmilla ylipäätään on vähemmän menekkiä, mutta spefikirjallisuus on myös vähemmän luettua. Pieni kustantaja ja melko tuntemattomat kirjailijanimet eivät herätä laajempaa kiinnostusta nekään.

Kokoelma oli silti mielestäni hyvä, ehdottomasti lukemisen arvoinen. Joukkoon mahtui monta hyvää novellia, pari erinomaistakin ja loputkin olivat kaiken kaikkiaan ihan luettavia. Spekulatiivisen fiktion kirjoittajille on annettu yhteiseksi aiheeksi ”erilainen rakkaus”, ja lopputuloksena onkin hyvin erilaisia novelleja. Toiset hyvinkin kummallista rakkautta sisältäen, toiset taas vain kummalliseen maailmaan tai tilanteeseen sijoittuen. Selvästi kirjoittajilla on ollut tulkinnanvaraa annetussa aiheessa. Lopputulos on siis kirjava, mutta kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Kokonaisarvosanaksi antaisin 3,5/5. Ei mikään upean loistava, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen ja parempaa kuin perushömppä.

Spekulatiivinen fiktio eli spefi on käsitteenä vasta 2000-luvulla yleistynyt. Se on kattotermi, joka käsittää fantasian, science fictionin ja yliluonnollisen kauhun sekä kaiken sellaisen kirjallisuuden, jossa realismin rajoja rikotaan. Spefissä kuvataan todellisuutta, joka voisi, olisi voinut tai jota ei ole olemassa. Itse ajattelen spefin olevan sellaista kirjallisuutta, joka poikkeaa kaikista ns. tunnetuista alaluokista, kuten fantasiasta tai scifistä. Samalla aihepiiri tai teema poikkeaa ns. valtavirran suosikeista tai yleisesti hyväksytyistä/halutuista aiheista ja teemoista. Mutta tämä onkin vain oma luokitteluni. Käytännössä spekulatiivinen fiktio onkin yläkäsite kaikelle, joka sisältää jotakin, jota ei oikeassa maailmassa voisi olla tai tapahtua. Osa kirjailijoista haluaa käyttää termiä myös erottamaan teoksiaan viihteellisestä tai lajityyppisidonnaisesta fantasiasta/scifistä.

Mainittakoon kuvasta vielä sen verran, että siinä näkyy kivasti minun kirjatukeni. Luen yleensä aina iltaisin nukkumaan mentäessä, ja kyllästyin siihen, kuinka kädet väsyvät, kun yrittää makuultaan lukea kirjaa. Ostinkin siis yöpöydälle kirjatuen, jonka avulla myös sängyssä lukeminen on mukavampaa. Tämä on vähentänyt huomattavasti rannesärkyjä, erinäisiä lihasjumeja ja kipuja. Ongelmaton tuokaan ei toki ole. Pokkarit taittuvat väkisin kasaan, ja sivujen asettelu vaatii jatkuvaa sivunpitimien asettelua. Paksut kirjat taas eivät meinaa mahtua. Mutta parempi se on silti, kuin ilman sitä. Ja mainittakoon vielä, että näitä on montakin erilaista saatavilla, joku toinen malli voi olla parempi kuin tämä.

Kirjan lisään Helmetin 2022 lukuhaasteeseen kohtaan 39. Novellikokoelma. Tämä oli sinältään hyvä haastekohta, että en yleensä koskaan lue novellikokoelmia. Tämä taisi olla sitten kouluaikojen pakollisten lukemisten jälkeen ensimmäinen kerta. En nyt vieläkään innostunut eritoten, mutta sen verran tykkäsin, että voin joskus toistekin novellikokoelman vielä lukea. Ja novellikokoelmassahan hyvä puoli on, että jos kaikista novelleista ei tykkää, ne voi jättää lukematta ilman, että koko kirja joutuu hylkyosastolle. Tässäkin kirjassa oli monta erittäin hyvää novellia, mutta osan jouduin lukemaan väkipakolla. Jos en olisi lukenut haastetta varten, olisin huonot ohittanut kokonaan. Ja niissäkin oli silti jotain hyvääkin, kun luki kokonaan.

Osuuskummasta kerron vielä vähän, sillä tämä kirja oli kustantamon ensimmäinen julkaisu. Kustantamo on siis perustettu 2012 ja he julkaisevat scifiä, fantasiaa ja kauhua sekä muuta spekulatiivista fiktiota. Julkaistuna on niin romaaneja ja novellikokoelmia kuin antologioita ja raapalevihkoja. Osuuskumma julkaisi myös 2012-2015 verkkolehti Ursulaa. Nyt vanhat numerot ovat luettavissa sähköisesti ilmaiseksi kustantamon verkkosivuilla. Erikoista kustantamossa on, että se toimii osuuskuntamuotoisesti. Omistajat ovat kaikki itse kiinnostuneita kirjallisuudesta, joten kustannuspäätöksiä tehdään taiteellisten arvojen, ei markkinatalouden mukaan.

 

Lähteet:

https://osuuskumma.fi/julkaisut/ursula/

https://osuuskumma.fi/osuuskumma-kustantamo/

https://www.risingshadow.fi/artikkelit/kirja-arvostelut/420-arvostelu-kumman-rakas

https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:spekulatiivinen_fiktio

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Hae tästä blogista