Otava, 1999, kovakantinen, 158 s.
(ensimmäinen painos 1984)
Tämä kirja on peruja äitini kirjahyllystä. Ja voin kertoa, että on pölyttynyt omassa hyllyssäni pitkään, ennen kuin nyt ihan vain lukuhaastetta varten tartuin tähän. Sijoitin kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2022 kohtaan 11. Kirjan nimessä on jotakin puihin liittyvää. Alun perin suunnittelin tätä viime vuoden johonkin haasteeseen, johon piti lukea varjo-Finlandia-voittaja, mutta en sitten ehtinyt. Siirsinkin luku-urakan sitten uusiin haasteisiin.
Ymmärrän erittäin hyvin, miksi kirja on palkittu. Varjo-Finlandia on Akateemisen kirjakaupan oma palkinto, jota on jaettu vuodesta 1984. vuonna 1990 vakiintui käytännöksi, että palkinnon saa suurimman myynnin saavuttanut Finlandia-palkintoehdokas. Akateeminen kirjakauppa halusi antaa lukijoille mahdollisuuden vaikuttaa palkintoon. Liekö myyntiluvut tässä paras kriteeri, mutta varmasti helpoin tapa valita voittaja.
Kirja kertoo 1700- ja 1800-luvun vaihteen metsän tarinan. Metsä tuhoutuu lähes kokonaan pahassa metsäpalossa, vaan kokonaan se ei kuitenkaan kuole. Kirjassa tarkkaillaan tiiviisti metsän uudelleen henkiin heräämistä, kasvua ja uuden elämän jatkumista. Kuluu vuosikymmeniä ja metsä on entisellään. Sitten sinne löytää itsensä myös ihminen. Lopulta löytyy myös merkkejä siitä miehestä, joka kuolemallaan alkujaan oli palon sytyttänyt ja tulella kasvattanut aivan uuden metsän.
En itse oikein meinannut jaksaa lukea kirjaa, koska kuten metsän kasvusta voi kuvitella, tapahtumat eivät ole kovin nopeatempoisia. Kirja oli kuitenkin todella vaikuttavaa luettavaa. Oli erittäin helppoa ”laskeutua” kauniiseen suomalaiseen metsään tarkkailemaan ympäristöään näiden sivujen kautta. Huovisen kuvailu on uskomattoman tarkkaa ja elävää. Silmien edessä voi nähdä koko metsän tapahtumat niin pienistä ötököistä aina suurentuviin vuosirenkaisiin. Kirja rauhoittaa lukijansa, ihan kuten oikea metsässä samoilukin. Tälle kirjalle olisi varmasti elämässäni paikkansa ja aikansa, mutta nyt juuri se ei oikein uponnut. Elämä on sen verran vauhdikasta, että pysähtyminen hiljentymään edes kirjan kautta tuntuu jotenkin liian vaativalta. Loppupäätä kieltämättä hieman harpoinkin ja siivuutin tekstiä.
Veikko Huovinen on ollut tuottelias suomalainen kirjailija ja metsänhoitaja. Hän syntyi Simossa 7.5.1927 ja kuoli Sotkamossa 4.10.2009. Huoviselta on ilmestynyt 17 romaania, 12 novellikokoelmaa, neljä elämänkerrallista teosta, monia kokoelmia, pari näytelmää ja hänen kirjoistaan on tehty elokuvasovituksia. Huovinen on ollut merkittävä suomalainen kirjailija, joka ehti uransa aikana saada 17 palkintoa työstään.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Huovinen
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au5a8f8d42-5e79-402f-b4a2-dda1102af8a7
Kommentit
Lähetä kommentti