Gummerus, 2012, pokkari, 434 s.
(It all Began in Monte Carlo, 2010)
Suomentanut Satu Leveelahti
Tämä kirja oli itse asiassa oikeasti osa 2016 julkaistua tuplapokkaria, jossa myös toinenkin Adlerin kirja samoissa kansissa. Tämä kirja on osa Adlerin kirjoittamaa Malibun etsivät -kirjasarjaa. Taitaa olla sarjan kolmas osa. Ostin kirjan joskus kirjamessuilta alennusmyynnistä parilla eurolla, enkä silloin tiennyt tämän olevan kirjasarja.
Luulin kirjaa itseasiassa kevyeksi romanttiseksi hömpäksi, mitä se kai osittain onkin. Toisaalta kirja on osittain chick litiä, dekkaria ja jännäriäkin. Mutta omasta näkemyksestäni kirja yrittää olla noita kaikkia, onnistumatta kunnolla oikein missään. En pitänyt itse kirjasta oikeastaan ollenkaan. En myöskään pitänyt Adlerin tavasta kuvata naisia. Jos nainen ei ole huippumalli, hän on tunnesyövä ruuanahne syöttöporsas. Ja tämän kuvauksen kaiken lisäksi vielä kruunaa se, että vain muutaman päivän ruokavaliolla naisesta muuttuu jälleen suloinen ja seksikäs nainen. Eli eikö se nainen ollutkaan syöttöporsaan kokoinen vaikka sellaiseksi kuvattiin vai annetaanko tässä ymmärtää, että ylipainoiset naiset ovat vain laiskoja, kun vain muutamassa päivässä voisi palautua missin mittoihin? Lisäksi päähenkilö vaikuttaa tyhjäpäiseltä hölmöltä, jolla ei ole oikeita ajatuksia ja voi tehdä mitä vain, kun asiat ei mene täysin oman tahdon mukaan.
Sunny on päättänyt karata Pariisiin, koska hänen miehensä Mac ei taaskaan ehtinyt oikeasti toteuttaa heidän hääaikeitaan. Sunny on hysteerinen ja aivan yksin. Sattumalta kuitenkin lentokoneessa on komea ja ystävällinen Eddie, joka auttaa Sunnya majoittumaan Monte Carlon hotelliin. Siellä Kitty Ratte huomaa välittömästi helpon saaliin ja lyöttäytyy Sunnyn seuraan. Myös Maha Mondragon kiinnittää huomionsa Sunnyyn ja tarjoaa tälle viisaita neuvoja sekä mahdollisuutta hieman seikkailla. Kotona Mac on huolesta sekaisin ja koittaa kaikin keinoin selvittää Sunnyn olinpaikan. Mestarietsivä, joka esiintyy tv:ssä ja ratkaisee kaikki nekin rikokset, joita poliisi ei pysty ratkaisemaan, on kuitenkin nyt neuvoton. Tarinassa päädytään moniin romanttisten suhteiden kiemuroihin, rikoksien selvittämiseen, jännärimäisiin juonenkäänteisiin ja loppu hyvin, kaikki hyvin.
Sijoitan kirjan Helmetin 2022 lukuhaasteeseen kohtaan 44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi. Lopulta aloin epäillä, onko Monte Carlo kaupunki, ja selvisi, ettei varsinaisesti ole. Se on Monacon yksi alue, joka tosin on kutakuinkin kaupungin kokoinen ja sitä kuitenkin täysin pidetään sellaisena ja puhutaan kuin kaupungista, joten luettuani hampaat irvessä tämän kirjan väkisin loppuun, päätin silti sijoittaa kirjan tuohon kohtaan. Kirjalle arvosanaksi annan 2/5. Jos kirja olisi keskittynyt vain yhteen genreen ja ruma naisnäkemys olisi jätetty pois, kirjassa olisi voinut olla potentiaalia. Adler osaa kirjoittaa hyvää tekstiä jota on sinältään ihan miellyttävää lukea, mutta kokonaisuus ei vain toiminut millään tapaa.
Elizabeth Adler on 1950 Yorkshiressä syntynyt brittiläinen kirjailija. Kirjailija on asunut mm. Rio De Janeirossa ja Hollywoodissa. Nykyisin kirjailija asuu osan vuodesta Los Angelesissa ja osan Irlannissa. Adlerilta on ilmestynyt 28 kirjaa, joista ainakin 23 on suomennettu. Adler on mitä ilmeisemmin bestseller-kirjailija ja hänen kirjojaan on tituleerattu parhaaksi rantalukemiseksi. Vaikka tämä ei itseeni uponnut vähääkään, selvästi muihin kirjailijan tyyli on uponnut.
Lähteet:
http://www.elizabethadler.com/
https://www.gummerus.fi/fi/kirjailija/elizabeth-adler/49/
https://www.google.com/search?q=elizabeth+adler&oq=elizabeth+adler&aqs=chrome..69i57j46i512j69i59j0i512j46i512j0i512j0i22i30l4.5678j0j4&sourceid=chrome&ie=UTF-8
Kommentit
Lähetä kommentti