Siirry pääsisältöön

Jo Rees - Kostajattaret

 

Gummerus, 2010, pokkari, 511 s.

(Platinum, 2008)

Suomentanut Ulla Lempinen

Tämän kirjan olen saanut joskus. Sain jossain kohtaa ison nipun kirjoja lahjoituksena ja tämäkin pokkari oli mukana. Kirja on jäänyt pölyttymään hyllyyn, mutta nyt kun urakoin kirjahyllystäni kaikki lukemattomat kirjat läpi, tämä pääsi vihdoin hyllystä luettavaksi.

Luulin, että kirja on kevyttä hömppää, tavallinen rakkaustarina köyhillä juonen käänteillä, mutta erehdyin pahasti. Joku viisas onkin sanonut, että kirjaa ei pidä tuomita kansien perusteella. Takakansiteksti antaa myös ymmärtää, että kyseessä voisi olla kirja, jossa kolme naista rakastuu samaan mieheen ja seuraa mustasukkaisuutta ja draamaa.

Kirja oli kuitenkin paljon parempi ja paljon enemmän. Kirja oli paikoin jopa kamala ja ahdistava. Miljonääri Hordinski jolle kirjan kolme päähenkilöä päättävät kostaa, on sairas, sadistinen ja kerta kaikkiaan kammottava maailman luokan rikollinen. Kirjassa esitellään ensin kolme vahvaa päähenkilöä. Kolme naista, jotka ovat eri tavoilla upeita ja kiehtovia persoonia. Heidän kohtaloitaan yhdistää kuitenkin yksi ja sama mies. Hordinski pilaa jokaisen heidän elämänsä kauhealla tavalla. Ja nämä naiset eivät jää suinkaan itkemään, vaan suunnittelevat nerokkaan koston, jolla tuhoavat tuon hirviön. Toki kirjaan mahtuu myös rakkautta ja parisuhdekuviota, mutta ne ovat kirjassa kuitenkin enemmän sivujuoni.

Kirja oli mielestäni yllättävän hyvä. Juoni ja sen käänteet oli punottu hyvin, eikä kaikki tilanteet päätyneet onnellisesti. Pidin kirjailijan tavasta nostaa esiin uusia ongelmia ja siitä, että ratkaisut näihin eivät suinkaan olleet nopeita. Vaikka kirja oli toisaalta kevyt, siinä oli paikoin erittäin ahdistaviakin tapahtumia ja syyt kostolle olivat karuja. Kyse ei siis todellakaan ole mustasukkaisuudesta tai pintaliitoharmista, vaan kirjassa tuodaan selvästi esille se, että julmuuteen voi vastata vain kovilla otteilla. Päähenkilöt olivat kaikki erilaisia persoonia, eri elämäntilanteissa ja kostamassa eri syistä. Heitä kaikkia kuitenkin yhdisti se, että Hordinski todellakin ansaitsi koston.

Pidin myös siitä, että esimerkiksi poliisin työ tai tietokonehakkerointikohdat tmv. Erityistä tietoa vaativat kohdat kirjoitettiin niin, että ne kuulostivat realistisilta ilman tarvetta esitellä niitä yksityiskohtaisesti. Kirjailija ei siis kompastu kirjassa omiin juonenkäänteisiinsä, mikä on mielestäni taitavaa työtä ja tuottanut hyvän lopputuloksen. Kirjalle annan arvosanaksi 4/5. Ja koska näistä lukuhaasteista olen tänä vuonna innostunut ja yritän täyttää niitä kaikkia (varmastikaan siinä onnistumatta) lisään tämän Heili-kirjastojen 2021 lukuhaasteeseen kohtaan 8. Kirjan päähenkilö esiintyy salanimellä tai valehenkilöllisyydellä. Kirjan yksi päähenkilö on vaihtanut nimensä Peaches Goldiksi vaikka hänen oikea nimensä on Stacey-Louise Rockbine.

Joanna ”Jo” Rees on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta on Iso-britannian kansalainen. Hän on aloittanut kirjailijan uransa tyttönimellään Josie Lloyd ja julkaisi ensimmäisen kirjansa 1997. Mentyään naimisiin Rees kirjoitti seitsemän romaania miehensä kanssa. Kostajattaret hän kirjoitti petyttyään kirjakauppojen valikoimaan. Se suomennettiin 2009. yhteensä Rees on julkaissut 11 romaania. Kostajattaret on ensimmäinen Reesin suomennettu kirja.

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jo_Rees

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kostajattaret

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rebecca Yarros - Myrskynsilmä

Empyreum 3 WSOY, 2025, kovakantinen, 690 s. (Onyx Storm, 2025) Suomentanut Laura Haavisto Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Olen lukenut ja arvostellut sarjan 1. osan Siivenisku sekä 2. osan Rautaliekki. Ihastuin tähän sarjaan todella lujaa heti ensimmäisestä osasta lähtien! Sarja on ollut uskomattoman vahva ja laadukas osasta toiseen, voin vain suositella! Jälleen sarja, joka on ehdottomasti luettava järjestyksessä, joten jos aiemmat osat on lukematta, palaa niihin ensin. Tästä eteenpäin tulee väkisinkin juonipaljastuksia, jos aiempia osia ei ole lukenut.  Violet on surullinen ja tuskissaan äitinsä kuoleman johdosta. Siitä huolimatta on pystyttävä toimimaan, sillä viholliset, myrkät puskevat entistä hanakammin eteenpäin ja kuntoon saatu suoja ei kauaa pysy ylhäällä. Myrkät kokeilevat jatkuvasti miten pääsisivät murtautumaan suojan läpi, eikä Basgiathin sotavoimat riitä pelastamaan ihmisiä tuholta. Ainoa toivo on löytää helmiäiset, Andarnan suku, seitsemäs lohikäärm...

Kirjasomen joulukalenteri 5.12.

  Seuraava luukku löytyy 6.12. Kirjamiehen blogista. Hyppäsin innoissani mukaan tämän vuoden Kirjasomettajien joulukalenteriin! EN ole mikään jouluihminen (tai ehkä eniten kuvaa Grinch minun jouluintoani...), mutta opettelen koko ajan olemaan enemmän ja enemmän sopeutuva jouluun lapseni takia.  Meidän perheessä joulu onkin ehdottomasti lasten juhla ja pidän tärkeänä, että voin tarjota joulumieltä ja ihania joulumuistoja lapselleni. Harjoittelen nyt siis joulumieltä kovasti ja aloitan sen tänä vuonna tällä postauksella!  Tänä vuonna olen jo kuullut päivätyössäni ihan esihenkilöltä asti kuittailua joulumielestäni. Hän uhkasi ostaa minulle jonkun sellaisen ällön joulupaidan ja pakottaa käyttämään. Minä suhtauduin asiaan valittamalla työkavereille, että esihenkilö kiusaa! Sain kumminkin armahduksen, jos lupaan vähän edes yrittää nauttia joulusta, huh! Mun pomo on kyllä oikeasti ihan huippytyyppi, koska huumori auttaa jaksamaan raskaammatkin työpäivät. Lapseni on odottanut jo...

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Hae tästä blogista