WSOY, 2012, pokkari, 348 s.
(Flickan under gatan, 2007)
Suomentanut Sanna Manninen
”Pahinta ei ole se, että on poissa kotoa.
Pahinta on se, ettei kukaan etsi.” Micaela, 16 vuotta, Aspsåsin
nuorisokoti
Tämä kirja lienee hyllyyni päätynyt jostakin
alennusmyynnistä. Kirjan nimi ja takanannen teksti kuulosti mielenkiintoiselta,
omaan ammattialaan sopivalta. Kuvittelin kyllä ostaessani, että tämä on
perusdekkari, johon on lisätty vähän ulottuvuutta, mutta tämä oli kyllä positiivinen
yllätys. Kirja oli todella hyvä ja koukuttava, sekä kaiken lisäksi perustuu
väljästi todellisuuteen. Arvosanaksi kirjalle annan 5/5. Tällä kirjalla
päätän myös Helmetin 2021 lukuhaasteen, sijoittamalla sen kohtaan 25.
Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa.
Kirjassa on totta se, että neljätoistavuotias tyttö
asui pitkään vanhemman miehen kanssa Fridhemsplanin alla olevissa tunneleissa.
Yksitoista eri-ikäistä naista asui yhdessä samoissa tunneleissa. Neljäkymmentäkolme
sinikeltaisiin haalareihin puettua romanialaislaista hylättiin keskelle
Tukholmaa ilman apua. Totta on myös se, että yhteiskunta dumppaa vastuun
ongelmien kanssa painivista nuorista yrittäjille, jotka nettoavat hyvin
yhteiskunnan ostaessa itsensä vapaaksi vastuustaan. Ja Ruotsissa on enemmän
hengenpitimikseen ruumistaan myyviä tyttöjä ja naisia kuin koskaan ennen.
Virallisesti asia ei kuitenkaan ole näin. Yhteiskunta ostaa itsensä vapaaksi
vastuusta tai sulkee silmänsä, antaen ihmisten kadota.
Koko kirja ei kuitenkaan ole totta. Se on kaikkineen
romaani, johon on keksitty paljon täytettä ja väritystä. Kuten kirjailijat sanovat:
Syyt siihen, miksi 43 romanialaislasta dumpattiin Tukholmaan, olivat
keksittyjä. Oikeat syyt olivat toisenlaiset, vaikkakin yhtä pirulliset. Henkilöhahmot
kirjassa eivät ole todellisia. Jannike, tyttö tunneleista, ei ole yksi oikea
tyttö, vaan hänen hahmoonsa on koottuna monen alaikäisen kadulla elävän tytön
tarinat. Pointtina kirjassa on kuitenkin se, että se voisi olla sanasta sanaan
totta ja se on todella kylmäävää.
Itsekin asunnottomuustyön parissa työskennelleenä
tiedän, että kadulla elävän elämä on melko karua. Ja meillä täällä Suomessakin
elää yli 4000 asunnotonta, joista yhä kasvava määrä on alaikäisiä. Kirjaa
suosittelen sinältään kaikille luettavaksi. Se avaa hieman näkökulmaa siihen,
miksi kadulta ei myöskään haluta pois. Vaikka olosuhteet ovat meidän
mittapuullamme kammottavat, vaihtoehto voi monesti olla vielä kamalampi. Eikä
asiat mene aina yhtään niin vaaleanpunaisesti, kuin me hyväosaiset haluaisimme
uskoa.
Ruotsalaiset jännityskirjailijat Anders
Roslund (s. 1961) ja Börge Hellström (1957-2017) ovat ainutlaatuinen
kirjoittajapari. Heitä pidetään taitavimpana
kirjailijakaksikkona, heti Sjöwallin ja Wahlöön jälkeen. Roslund on taustaltaan
toimittaja, joka on toiminut toimittajana, uutispäällikkönä ja uutusreportterina. Hellströmillä on puolestaan käytännön kokemusta rikollisuudesta.
Hän kärsi vankilatuomion, jonka jälkeen on auttanut vapautuvia vankeja
sopeutumaan yhteiskuntaan kirjailijantyönsä ohessa.Kaksikon kirjoja on kiitelty
ajankohtaisista aiheistaan sekä realistisuudestaan. Heidän esikoiskirjansa sai
Lasiavain-palkinnon ja toinen kirja oli ehdolla Ruotsin parhaaksi dekkariksi.
He ovat kirjoittaneet yhteensä 10 kirjaa yhdessä, jotka kaikki on suomennettu.
Lähteet:
https://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=RoslundHellstrom
Kommentit
Lähetä kommentti