Siirry pääsisältöön

Matt Haig - Totuuskeiju

 


Aula & Co, 2019, kovakantinen, 119 s.

(The Truth Pixie, 2018)

Suomentanut Sarianna Silvonen

Kuvittanut Chris Mould

Innostuin hieman lainailemaan Matt Haigin tuotantoa kirjastosta. Samalla kun lapseni valitsi itselleen iltasatuja, poimin myös lasten osastolta kirjailijan pari kirjaa. Tämän ja erään toisen kirjan. Tämän kirjan sijoitin Porin lukuhaasteeseen 2021, kohtaan 4. Kirja, jonka luit, tai olisit halunnut lukea yhdeltä istumalta.

Totuuskeiju on satu, joka on toisaalta pitkä mutta toisaalta lyhyt. Kirja on kuvitettu hienosti, mutta ei silti ole sellainen lyhyt lasten kuvakirja. Sanoisin, että sopivan mittainen lukukokemus juuri lukemaan oppineelle. Hieman paremmalle lukijalle tämä on sopiva kerta-annos. Itselläni meni lukemiseen noin 30 minuuttia, koska olen hidas lukija. Tarina sopii kyllä luettavaksi iltasatuna pienemmällekin kuuntelijalle, mutta on kuitenkin ehkä niin pitkä, että joutuu jakamaan tarinan kahdelle illalle.

Totuuskeiju ei pysty valehtelemaan. Eikä Totuuskeiju pysty jättämään vastaamatta kysymykseen. Hänellä ei ole ystäviä, koska kaikki aina loukkaantuvat suorapuheisuudesta. Lopulta jopa oma sukukin suuttuu Totuuskeijulle. Monen mutkan ja loukatun henkilön kautta Totuuskeiju päätyy Helsinkiin. Siellä Totuuskeiju vihdoin löytää jonkun, joka kestää totuuden. Hän saa uuden sydänystävän ja tarina päättyy onnellisesti.

Matt Haig on mielestäni onnistunut hienosti kuvailemaan nykypäivän ongelman. Ihmiset eivät kestä totuutta. Ihmiset tekevät mitä sattuu, loukkaavat muita ja valehtelevat, mutta kun heille huomauttaa asiasta, onkin totuuden puhuja tarinan pahis. Tietystikään Totuuskeiju ei pysty päästelemään edes pieniä valkoisia valheita, joka normaalielämässä on toisinaan ihan suotavaa kohteliaisuuden nimissä. Mutta itse kun olen vannoutunut totuuden kannattaja, olen huomannut tämän ongelman elämässäni, joka totuuskeijullakin on. Ihmiset eivät kestä totuutta. Vaikka nyt kenenkään mekkoa tai naamataulua ei sanoisikaan rumaksi vaan olisi hiljaa, olet silti kamala ihminen, kun et antanutkaan vuolasta valheellista kehutulvaa.

Mielestäni nerokas ja opettavainen tarina. Hieman ehkä paremmin voisi opetuksen lapsillekin avata, mutta selväksi käy, että totuuden kertominen on vaikeaa mutta lopulta totuus kannattaa silti. Ehdottomasti 5/5.

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimmo Keto - Aliisa ja Helmi & Kouluretki / Aliisa ja Helmi & uusi oppilas

  Books on Demand, 2024, kovakantinen, 110 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Keto on kirjoittanut tarinat omille lapsilleen ja lasten toiveesta painattanut omakustanteena kääntökirjaksi. Tarinoiden tähtinä ovat kirjailijan omat lapset. Mielestäni on todella suloista ja ihanaa, että isä on kertonut itse tarinoita lapsilleen. On ihan yhtä suloista, että lapset ovat halunneet isänsä tarinoista oman kirjan. Itsekin joskus kirjoittelin lapselleni omia tarinoita ja luin niitä hänelle. Tämä aiheutti kirjatoiveen sijaan sen, että lapseni halusi alkaa kirjoittaa itse omaa tarinaansa (jota muuten on jatkanut jo 4 vuotta!). Ehkä minun tarinani eivät olleet niin hyviä… Aliisa ja Helmi & Kouluretki kertoo nimensä mukaisesti kouluretkestä. 10-vuotiaat Siskokset nauttivat luonnosta, liikkumisesta ja luokkakavereiden kanssa touhuamisesta. Hämmennystä kuitenkin aiheuttaa luokkakaveri, joka on meikannut voimakkaasti retkelle, pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin ja inh...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...
1 kommentti
Lue lisää

Hae tästä blogista