Otava, 2008, kovakantinen, 558 s.
(The Book Thief, 2005)
Suomentanut Pirkko Biström
Kun kuolema haluaa kertoa tarinan, on
paras pysähtyä kuuntelemaan.
Tämän kirjan pelastin erään omakotitalon pihalla
olevasta ”Saa ottaa” -telineestä. Kuinka ihanaa, että joku oikeasti laittaa
tällaisen mahdollisuuden! Valitettavasti tuona päivänä oli satanut, ja kirja
oli kastunut. Se ei minua estänyt kirjaa nappaamasta mukaani, sillä olen nähnyt
kirjasta tehdyn elokuvan alun ja halunnut kuollakseni lukea koko tarinan. Kun
nyt vihdoin rupesin kirjaa lukemaan, huomasin, että sivut ovat alkaneet kostumisen
vuoksi homehtua… Päätin silti lukea kirjan nyt ja heittää sen pois lukemisen
jälkeen. Homehtuneena en kuitenkaan tohdi sitä enää hyllyssä kauempaa säilöä.
Liesel matkustaa junassa äitinsä ja veljensä kanssa.
Veli ei pääse perille asti, sillä Kuolema on tullut hänet noutamaan. Hellästi Kuolema
nostaa veljen syliinsä ja kantaa pois. Kuolema jää seuraamaan Lieselin lähelle,
sillä natsi-Saksa on toisen maailmansodan keskellä ja noudettavia riittää.
Lempeä Kuolema kertoo lukijalle Lieselin koko tarinan, kuinka hän varasti
ensimmäisen kirjansa roihusta, kuinka pormestarin vaimo näki sen ja kuinka Max
piilotteli kellarissa. Rudy maalasi itsensä mustaksi ja Hans soitti
harmonikkaa. Lentäjä sai saattajakseen nallen ja Rosa muisti kiroilla joka välissä,
kiroten jokaisen saumenschin ja saukerlin. Liesel ymmärtää, millainen mahti
sanoilla oikeasti on, niin hyvässä kuin ennen kaikkea pahassa. Kuolema osaa
kertoa jokaisen yksityiskohdan, sillä hän on lukenut kirjan nimeltään Kirjavaras.
Anne Frank kertoi kirjassaan, miltä tuntui olla juutalainen
ja piilotella. Tämä kirja kertoo, millaista on olla piilottaja. Tämä kirja
kertoo suurista tunteista, vielä suuremmista menetyksistä ja siitä, millaista
on piilotella kellarissa juutalaista samalla kun kylillä kauppaan astuessaan
nostaa kätensä heil Hitleriin. Juutalaisten olot olivat kerta kaikkiaan kammottavat
ja epäinhimilliset, mutta sodan aikana myös saksalaiset köyhät näkivät nälkää,
kärsivät kylmästä ja pelkäsivät kuollakseen. Kirja ei silti hetkeäkään väheksy
juutalaisten kärsimystä, vaan osoittaa, kuinka moni kärsi heidän kanssaan.
Paikoin kirja tuntui todella puuduttavalta lukea.
Miten omenavarkaudet ja pyykinhakureissut oikeastaan liittyvät koko tarinaan ja
olisiko tätä liki 600-sivuista tarinaa voinut hieman lyhentää? Näin ajattelin
siihen asti, kunnes pääsin kirjan kymmenenteen osaan. Lukiessani kirjan
viimeistä osaa sekä epilogia, ymmärsin jokaisen yksityiskohdan olevan tarpeen.
Itkin todella vuolaasti lukiessani kirjan loppua, eikä samaa tunnelmaa olisi
saanut aikaiseksi ilman jokaista yksityiskohtaa harmittomammasta ajasta ja
onnellisistakin hetkistä. Tämä kirja osoitti myös sen, että joskus tylsänkin
oloinen kirja on hyvä lukea loppuun.
Kirja kertoo todella yksityiskohtaisia tapahtumia Lieselin
elämästä ja voisi kuvitella kirjailijan itse kokeneen tapahtumat. Kirjailija on
selvästi perehtynyt natsi-Saksan tapahtumiin ja saksalaisten historiaan. Se ei
kuitenkaan käy selville edes antoisan googlettelun jälkeen, että pohjautuuko
kirja oikeisiin kokemuksiin vai onko tapahtumat itsessään täyttä fiktiota.
Kiitokset-osuudessa kirjailija kiittää isovanhempiaan tarinoista, joka voisi
viitata siihen, että ainakin osa kirjan tarinasta on oikeita kokemuksia.
Kirjailija osaa joka tapauksessa todella käsin kosketeltavasti kuvata tuon ajan
ilot, surut, pelot ja kauhukuvat.
Sijoitan kirjan Helmetin 2021 lukuhaasteen kohtaan
33. Kirjassa opetetaan jokin taito. Hans Hubermann, Lieselin ottoisä opettaa
kirjassa Lieselin lukemaan ja kirjoittamaan. Lisäksi kirjan aikana kerrotaan
tarina kuinka Hans opetettiin soittamaan harmonikkaa ja kuinka ystävät opettivat
Lieselin varastamaan muutakin kuin kirjoja. Myös ihmissuhteet opettavat
kirjassa paljon ilosta, surusta ja rakkaudesta. Arvosanaksi kirjalle annan
4/5, sillä vaikka viimeinen osa teki kirjasta todella vaikuttavan, olin
puolessa välissä kirjaa valmis lopettamaan lukemisen. Pakko siis vähentää yksi
piste siitä syystä. Liitän kirjan myös Kaikki maailman maat-haasteeseen
Australiaan. Vaikka kirja kertookin Saksasta, kirjailija on kuitenkin australialainen.
Markus Zusak on Sydneyssä 23.6.1975 syntynyt
australialainen kirjailija. Kirjavaras on noussut huikeaksi arvostelu- ja
myyntimenestykseksi maailmalla. Kirja on käännetty yli 40 kielelle ja se on
saanut useita eri palkintoja. Kirjasta on tehty vuonna 2013 myös elokuva Brian
Percivalin ohjaamana. Ennen Kirjavarasta Zusak on kirjoittanut neljä nuorten
aikuisten romaania. Kirjavaras on kuitenkin ainoa suomennettu kirja.
Lähteet:
https://otava.fi/kirjailijat/markus-zusak/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Markus_Zusak
Kommentit
Lähetä kommentti