Eli kertomus ukosta ja akasta, jotka eivät olleet sitä ennen nähneet
WSOY, 2017, kovakantinen, 143 s.
Ensimmäinen painos ilmestyi 1884
Juhani Ahon Rautatie on yksi 12 klassikkoa -sarjasta.
Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi lukijat saivat äänestä 12 rakkainta klassikkoa
WSOY:n 140-vuotisesta historiasta ja nuo teokset julkaistiin juhlapainoksina
2017. Itse löysin tämän kirjan paikallisesta ruokamarketista poistomyynnissä.
Kirjaa on painettu 2000 kappaletta, ja omani on numero 353. Kirja on
ensimmäinen numeroitu painos, jonka omistan (kirjahullun ihmisen suuria iloja).
Vuoden päivät tuo ehti kuitenkin kerätä pölyä hyllyssä,
ennen kuin nyt sen valikoin Helmetin 2021 lukuhaasteeseen luettavaksi. Sijoitankin
kirjan kohtaan 30. Kirja on julkaistu kirjoittajan kuoleman jälkeen. Tällä
toki tarkoitettaneen oikeasti postuumia julkaisua, mutta itselleni riittää
painos aiemmin julkaistusta kirjasta, joka on julkaistu kirjoittajan kuoleman
jälkeen. Aiemminkin olen melko väljästi haasteen kohtia tulkinnut, koska
itselleni on tärkeintä lukemisen ilo, ei hampaat irvessä itseni haastaminen.
Tämä taisi kuitenkin olla kaikista väljimmin tulkittu kohta, joten annan sen
itselleni anteeksi. Arvosanaksi kirjalle annan 4/5. Tämä oli toinen
lukemani Ahon kirja, ja molemmissa toisaalta lyhyt ja tylsä tarina on
onnistuttu muuttamaan mielenkiintoiseksi kirjoitustavalla. Tässä kirjassa minua
häiritsi koko kirjan kulkeva murre tekstissä, josta en pidä. Mutta omalla
tavallaan se kyllä tässä kirjassa täydensi tunnelmaa ja tarinaa, vaikka olikin
epämieluisampaa lukea.
Ei se ehkä usko… vaan jos
ei usko, niin olkoon uskomatta!... Sama kai se on, uskooko eli ei…
-Nythän se on
Lapinlahdenkin kirkolla rautatie… oletko kuullut?
Mutta Liisa kehräsi niin
uutterasti ja rukki hyrisi niin kovasti, ett’ei hän kuullut oikein, mitä Matti
sanoi.
-Niin mikä on?
Matti koetti puhua niin
välinpitämättömästi kuin voi…
-Rautatie vaan… ovat nyt
Lapinlahtelaisetkin rautatien pitäjäänsä saaneet… kuuluvat sen niille sinne
tehneen, kun olivat ruunulta pyytäneet ett’eivät tarvitsisi hevosella ajaa
mihinkään aikaan, ei kesällä eikä talvella… En tiedä, liekö totta, niin puhuivat…
-Hyvänen aika, elä revi
sitä uutta luutaa, jonka vast’ikään panin varteen… onhan sitä vanhempiakin!
Mitä sinä siitä revit?
-Piippu on tukkeessa…
Matti oli puhuessaan
vetänyt piippunsa tukkeesen ja oli häneltä kesken puheensa tullut sopelle lähtö
varpua hakemaan.
Rautatien tyylilajia on nimitetty kansalliseksi
pienoisrealismiksi. Päähenkilöinä kirjassa ovat ukko ja akka, Matti ja Liisa,
jotka viettävät omaa hiljaiseloaan maatilallaan. Matti kuulee rovastilta
rautatiestä, jossa höyryllä toimiva rautavaunu vetää muita perässään. Ensin ei
ole Matti uskoa korviaan, mutta kun pastori vakuuttaa tarinaa todeksi, palaa Matti
hämmentyneenä kotiin Liisallekin rautatiestä kertomaan. Katsomaanhan sitä
täytyy lähteä. Kun asemalla kummastellaan rautateitä ja odotellaan junaa, Liisa
joutuu toteamaan ruunun väen tylyksi ja kummaksi. Kun juna viimein saapuu, on
ihmetys niin suuri, että pakko pariskunnan on liput ostaa ja kyytiin hypätä.
Ilman kommelluksia ei junamatkakaan suju ja matka kotiin toiselta asemalta
kävellen on pitkä. Kun pariskunta vihdoin on kotona, on matkassa hieman pureksimista,
ennen kuin siitä osaa nauttia.
Kirjan loppuun on liitetty Riikka Rossin (dosentti,
kirjallisuudentutkija) artikkeli Ahosta ja kirjasta. Artikkelissa Rossi kertoo
Ahon matkasta Pariisin maailmannäyttelyyn Eiffel-tornin ensiesittelyyn. Tuota
uutta rakennusta Aho kuvailee suhteutettuna sen ympärillä näytteillä olleisiin
ihmisten asutuksiin aina kivikaudelta asti. Oivaltavasti Aho huomauttaa, että
modernin hienouden huomaa vain vertaamalla vanhoihin ja alkeellisiin. Rossi
kuvailee Rautatietä samanlaiseksi kuvailuksi modernista, kömpelön ja
alkeellisen seassa. ”Nykyajan lumosta ja pelosta kertoo myös Ahon vuonna
1884 ilmestynyt pienoisromaani…”.
Juhani Aho on alkuaan nimeltään
Johannes Brofeldt, mutta vuodesta 1907 Juhani Aho. Aho syntyi Lapinlahdella
11.9.1861 ja kuoli 8.8.1921 Helsingissä. Aho oli ensimmäisiä suomeksi pitkän
uran tehneitä ammattikirjailijoita. Hänen kirjailijanuransa kesti noin 40
vuotta. Rautatie oli Ahon esikoisromaani. Aho työskenteli monissa lehdissä ja
oli mukana perustamassa Päivälehteä, jonka seuraaja on Helsingin Sanomat. Aho
on toiminut myös kääntäjänä ja osallistunut raamatunkäännöskomitean työhön. Useat
Ahon teoksista ovat kansankuvausta, niin tavallisesta kansasta kuin
sivistyneistöstäkin. Ahon tuotanto on kaikkiaan hyvin monitahoista, mutta
sisältää melkein aina realismia. Aho on saanut useita kirjallisuuspalkintoja,
valtion kirjailijaneläkkeen, Hänen mukaansa on nimetty teitä, koulu, jne.
Kaiken kaikkiaan Ahon kirjallinen tuotanto on kautta aikain ollut merkittävä koko
kansalle, ja kirjailijana hän on ansainnut klassikon tittelin, siinä missä
monet hänen kirjoituksensakin. Ahosta on tehty 1921 Juha-niminen elokuva, josta
on vuosien varrella tehty kolme uutta versiota (viimeisin Aki Kaurismäen 1999).
Lähteet:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/rautatie-9789510425374?gclid=Cj0KCQjw-NaJBhDsARIsAAja6dN8zVPOB_cyPx464MmgxCxgVEYIqvCcxHGzCfLmBBNFKUicJEpOHCsaAgy-EALw_wcB
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rautatie_(romaani)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juhani_Aho#Teokset
Kommentit
Lähetä kommentti