Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo

 

WSOY, 1996 uusintapainos, kovakantinen, 409 s.

Tämän suomennoksen 1.painos 1947

(Pride and Prejudice, 1813)

Suomentanut Sirkka-Liisa Norko-Turja

Jane Austenin kirjat ovat muodostuneet jo kauan aikaa sitten klassikoiksi, jotka jokaisen lukutoukan täytyy lukea. Yhtään en muista, mistä tämä kirja on hyllyyni päätynyt. Nyt se tuli kuitenkin luettua. Pystyn ymmärtämään, miksi tämänkin kirja on luokiteltu klassikoksi, mutta täytyy sanoa, että voi hiivatti, kun se olikin tylsää luettavaa… Arvosanaksi tälle klassikolle annankin 3,5/5. Tästä on tehty elokuva 1940 ja televisiosarja 1980. Vuonna 1995 tehty BBC:n kuusiosainen televisiosarja ja 2005 Universalin elokuva. Universalin 2005 elokuva löytyy Netflixistä ja taidan sille antaa vielä mahdollisuuden. Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran suomen kielellä vuonna 1922.

Ylpeys ja ennakkoluulo on kenties Austenin tunnetuin romaani. Kirjan tarinan on arveltu perustuvan tositapahtumiin. Elisabethin ja herra Darcyn rakkaustarinan pohjalla arvellaan olleen Austenin ja Thomas Lefroyn romanssi, joka kuitenkin päättyi, koska Lefroyn suku ei voinut hyväksyä vaatimattomista oloista lähtöisin ollutta Austenia. Ylpeys ja ennakkoluulo ilmestyi aikanaan pian tuon romanssin päättymisen jälkeen. Kirjaa kuvaillaan WSOY:n sivuilla herkulliseksi kuvaukseksi 1700-luvun loppupuolen pikkuporvarisperheestä. Päähahmo Elisabeth Bennet on nokkelasanainen ja tarkkaavainen nuori nainen. Kirja kertoo Elisabethin ja herra Darcyn vaikeasti muodostuvan rakkaustarinan sekä seuraa siinä sivussa myös Elisabethin sisarusten edesottamuksia ja naimakauppoja.

Kirja on todella hidastempoinen kaikkine tapahtumineen nykypäivän lukijalle. Toisaalta myös kirjan hahmot ovat joko mukaansa tempaavia, kuten Elisabeth, tai kerta kaikkiaan vastenmielisyyttä herättäviä ja puuduttavan pitkäveteisiä statuksella ylpeilijöitä, kuten herra Collins. Vaikka kirja on mielestäni puuduttavaa luettavaa, on se kuitenkin todella mainio aikansa kuvaus. Ajat ja tavat olivat todella erilaiset tuohon aikaan. Bennettin perheeseen kuuluu viisi tytärtä, joita heidän tuhlaileva ja itsekäs äitinsä yrittää epätoivoisesti naittaa statuksen ja rikkauksien toivossa. Perheen isä yrittää pitää perheen turvassa, vaikka kuria ja järjestystä hän ei osaa pitää. Isä kuitenkin rakastaa tyttäriään koko sydämestään ja toivoo, ettei yksikään menisi naimisiin mistään muusta syystä kuin rakkaudesta. Kun kuitenkin perheen 16-vuotias tytär karkaa miehen matkaan ja tämän kunnia vaarantuu, katsoo isä pikaisen avioliiton paremmaksi kuin koko loppuelämän häpeän niin perheelle kuin tyttärellekin. Myös Janen ja herra Bingleyn rakkaustarina meinaa saada ikävän päätöksen herra Darcyn toimesta, mutta loppujen lopuksi kirja päättyy onnellisesti ja kaikki naimaikäiset tyttäret saavat haluamansa miehen.

Eräässä nettimeemissä ilmaistaan mielestäni hyvin Austenin kirjojen viehätys:

”Jane Austen’s works are timeless classics because she knew the real horrors in life are having to listen to men who think they’re better than you and receiving unanounced visitors.”

Toisaalta Austenin viehätys varmaan piilee oman aikansa kuvauksissa. Kirjojen maailma on niin täydellisen toisenlaista kuin nykypäivän kiireinen elämä. Austenin pappiloissa ja kartanoissa eletään meille käsittämättömän kiireetöntä ja leppoisaa elämää, joissa päivät täyttävät vierailut, kävelyt ja tanssiaiset. Seurustelu, rupattelu, elävän musiikin kuuntelu ja yksinkertaisesti vain ystävien ja sukulaisten seurassa oleilu on nykyihmiselle vaikeita käsittää. Toisaalta myös Austenin maailmassa kaiken ratkaisee raha ja rakkaus. Rahan valta on Austenin kirjojen keskeinen pohdinnan aihe ja ihmisten mielipiteiden ja yleisen yhteiskunnallisen statuksen tuoma järjettömyys värittävät tarinoita tavalla, jotka nykypäivänä on onnistuttu piilottamaan, vaikkakaan ei hävittämään.

Jane Austen (1775–1817) on tituleerattu Englannin hilpeimmäksi klassikoksi ja kirjailijan ääni kaikuu hänen romaaneissaan raikkaana ja eloisana yli 200 vuotta myöhemmin. Austen kuoli 41-vuotiaana Addisonin tautiin mutta ehti tehdä mittavan uran kirjailijana. Austen oli kahdeksanlapsisen pappisperheen toinen tytär, joka eli aikuiselämänsä äitinsä ja naimattomana pysyneen sisarensa kanssa. Englantilainen Austen kirjoittaa romaaneissaan valtaosin säätyläisyhteisöistä, jonka huipulla ovat maalaisaatelisto ja suurmaanomistajat. Päähenkilöitä ovat naiset ja kirjoissa nousee esille heidän toiveensa, tarpeensa ja pelkonsa aikana, jolloin naisten taloudellinen asema oli tukala eikä heillä ollut mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Austenin kirjat ovat realistista ihmisten arjen kuvausta. Tämä uudisti aikanaan englantilaista romaanikirjallisuutta. Austen ehti julkaista 6 romaania ja häneltä jäi kesken kaksi, jotka julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen myöhemmin. Austen kuvaakin englantilaista keskiluokkaa satiirin, hyväntahtoisen ironian ja huumorin keinoin.

Sijoitan kirjan Helmetin 2021 lukuhaasteen kohtaan 3. Historiallinen romaani. Ja vaikka tarina oli mielestäni tylsä, osaan silti arvostaa kirjan klassikon aineksia. Myös eräs huomion arvoinen seikka on virheetön kieli. Siitä ei niinkään voi krediittiä antaa Austenille, vaan loppuun asti hiotulle käännös- ja kustannustyölle. Tänä päivänä paljon huonompiakin tekstejä julkaistaan. Ajankuvauksena kirja on vertaansa vailla ja pelkästään historiallisen sivistämisen puolesta kirja kannattaakin lukea. Aion lukea myös muitakin Austenin kirjoja, kun nyt alkuun pääsin. Ihan yleissivistyksen kannalta on mielestäni tärkeää lukea Austenin tuotanto, vaikka kirjallisuustyyli ei minuun uponnut. Pidin paljon enemmän Charlotte Brontën kirjoista, joissa tapahtuu yhtä vähän, mutta teksti pitää silti alusta loppuun vallassaan.

 

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jane_Austen

https://www.wsoy.fi/kirja/jane-austen/ylpeys-ja-ennakkoluulo/9789510403402

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ylpeys_ja_ennakkoluulo