WSOY, 2017, kovakantinen, 216 s.
(Murder on the Orient Express, 1934)
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
Klassikoiden
klassikko, jonka varmasti jokainen tunnistaa nimestään. Sen takia itsekin
kirjan ostin, kun allennusmyynnistä löysin. En pidä dekkareista, joten en ole
koskaan lukenut yhtäkään Christien kirjaa. Ja täytyy sanoa, että ainakin ihan
hyvästä kirjasta aloitin tutustumisen. Eli vaikka en todellakaan pidä
dekkareista, tästä pidin! Arvosanaksi annan 4/5.
Idän pikajunan
arvoitus on vuonna 1934 julkaistu salapoliisikirjallisuuden klassikko. Se on
ilmestynyt 1937 Leena Karron suomentamana, mutta 2017 Jaakko Kankaanpää teki
kirjasta uuden suomennoksen. Tämä liittynee siihen, että 2017 tarinasta
ilmestyi myös uusi elokuva. Kirjan tarinasta on tehty yhteensä kolme elokuvaa,
jakso Hercule Poirot-televisiosarjaan, sarjakuva sekä tietokonepeli. Kirjan
tarina on osa Hercule Poirot-kirjasarjaa. Se oli kuitenkin mainio lukukokemus
myös näin, kun ei ole lukenut muita kirjoja. Toki minulle on vuosien varrella
tullut tutuksi Poirotin maine television ym. kautta.
Poirot
nousee Istanbulista junaan matkustaakseen Lontooseen. Matka sujuu mukavasti,
kunnes juna jää jumiin lumeen keskelle Jugoslaviaa. Pian Poirot tullaankin
noutamaan erääseen hyttiin, josta on löytynyt ruumis. Poirotin hyvä ystävä,
herra Bouc on junayhtiön johtaja ja luottaa Poirotin taitoihin ja maineeseen. Poirot
alkaa selvittää mysteeristä murhaa, joka aluksi vaikuttaa selvittämättömältä
tapaukselta.
Kirjan vetovoima
perustuu terävään ideointiin juonenkäänteiden suhteen sekä herttaisen lupsakan
Hercule Poirotin hahmoon. Toki kirja sisältää paljon stereotyyppisiä piirteitä.
Tämä kuitenkin johtunee enemmänkin siitä, että muut dekkaristit ovat matkineet
tätä alkuperäistä kirjailijaneroa. Kirja oli nopea lukea, eikä juonenkäänteisiin
tai kohtauksiin jääty turhaan mässäilemään. Juoni on rakennettu hienosti ja se
pitää lukijaa mukana koko tarinan ajan. Joitakin juonenkäänteitä osasin aavistella
etukäteen, mutta olin kuitenkin yllättynyt niiden paljastuessa oikeiksi päätelmiksi.
Vaikka kirjassa käsitellään murhaa, nostetaan kirjassa paljon moraalisia puolia
esille sen oikeutuksesta. Ja vaikka aihe on synkkä, säilyy juonessa koko kirjan
ajan sellainen hyvä henki, sellainen hyvän mielen dekkari.
Agatha
Christie (1860–1976) loi englantilaisen salapoliisiromaaniperinteen ja hänen
jalanjäljissään monet kävelevät yhä edelleen. Christie kirjoitti elämänsä
aikana n. 70 romaania sekä tukun radio- ja teatterikäsikirjoituksia, novelleja
ym. Christie on julkaissut myös salanimellä Mary Westmacott. Tunnetuimpia
Christien hahmoja ovat neiti Marple sekä Hercule Poirot. Luulen, ettei ole
sellaista ihmistä, joka ei olisi kuullut näistä hahmoista. Poirot oli hahmona
jo Christien ensimmäisessä romaanissa, Stylesin tapaus vuonna 1920.
Christie on
aateloitu Englannissa ja hänet valittiin vuonna 2000 vuosisadan parhaaksi rikoskirjailijaksi.
Christieltä julkaistiin ensimmäisenä raitiovaunuaiheinen runo vuonna 1901 ja
novelli vasta vuonna 1926, jonka hän kirjoitti jo 1908. Christien koko perhe
kirjoitti enemmän ja vähemmän. Joitakin runoja ja tarinoita perheeltä
julkaistiinkin. Christie on Shakespearen jälkeen kaikkien aikojen myydyin
kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty yli 2 miljardia kappaletta ja käännetty 44
kielelle. Vain Jules Vernen tuotanto, Raamattu ja Harry Potterit on käännetty
useammalle kielelle. Christien näytelmää on esitetty Lontoon West Endissä vuodesta
1952 ja se on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä.
Kirjan sijoitan Helmetin 2021 lukuhaasteeseen kohtaan 41. Kirjassa matkustetaan junalla.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Agatha_Christie
https://www.wsoy.fi/kirjailija/agatha-christie
https://fi.wikipedia.org/wiki/Id%C3%A4n_pikajunan_arvoitus
Kommentit
Lähetä kommentti