Vaskikirjat, 2007, pehmeäkantinen, 227 s.
(The King of Elfland´s Daughter, 1924)
Suomentanut Johanna Vainikainen-Uusitalo
Tämä kirja tarttui matkaan jonain vuonna matkaani
kirjamessuilta Vaskikirjojen myyntiosastolta. Sen jälkeen kirja on jäänyt
pölyttymään hyllyyn, mutta sain Helmet-lukuhaasteen Facebookryhmästä tähän
suosituksen kirjaston työntekijältä. Siksi tartuin tähän vihdoin, ja sijoitankin
sen Helmetin 2021 lukuhaasteen kohtaan 50. Kirjaa on suositellut kirjaston
työntekijä.
Tämä kirja oli samaan aikaan mielettömän kiinnostava,
mukanaan vievä kirja ja ehdottomasti erittäin raskas ja hidas kirja lukea. Tarina
oli todella upea, mutta kuten voi kuvitella sata vuotta vanhasta kirjasta,
kieli on erilaista. Tai ei niinkään kielikään, vaan kielioppi. Kirja on täynnä
todella pitkiä virkkeitä lukuisine sivulauseineen ja ensimmäinen lukukerta
hurahtikin tähän kirjoitustyyliin totutellessa. Tottumisen jälkeenkin jouduin
usein palaamaan tekstissä takaisin päin, että mistä tässä nyt oikeastaan
puhuttiinkaan. Juri Nummelin kertoo myös, että Lordi Dunsanylle tärkeä
vaikuttaja oli Raamattu, niin tarinallisesti kuin kielellisestikin. Ja tämä kyllä
tosiaan kirjassa näkyi. Pohdinkin kirjan lopussa, että tarina voisi olla verrattavissa
Raamattuun. Raskaslukuisuudesta huolimatta tarina on upea ja ehdottomasti
lukemisen arvoinen.
”Ennemmin antaisin teille”, noita sanoi, ”loitsun
vettä vastaan, niin että koko maailman olisi jano, kuin antaisin teille loitsun
sitä purojen laulua vastaan jonka ilta hentona kuulee kukkulanharjanteen takaa,
liian vaimeana valppaiden korvien kuulla, laulua joka kietoutuu uniin ja
tarinoi meille joenhenkien sodista ja kadotetuista rakastetuista. Ennemmin antaisin
teille loitsun leipää vastaan, niin että koko maailma näkisi nälkää, kuin antaisin
teille loitsun vehnän taikaa vastaan joka piileksii heinäkuun kuutamossa kultaisissa
notkoissa, joiden läpi lyhkäisinä lämpiminä öinä kulkee niin monia joista ei
ihminen mitään tiedä.
Lordi Dunsany (1878-1957) on varhaisaikojen fantasiakirjallisuuden
tärkeimpiä nimiä. Hänen teoksistaan on monet fantasiakirjailijat ottaneet
vaikutteita. Myös suuret nimet, kuten J.R.R. Tolkien, H.P. Lovecraft ja Ursula
K. Le Guin ovat saaneet vaikutteita Lordi Dunsanyn tuotannosta. Kirjan
esipuheen on kirjoittanut Neil Gaiman, ja hän kuvaa kirjaa näin: ”Tämä on aito
asia. Tämä on täyteläistä punaviiniä, joka saattaa järkyttää pelkkiin kolajuomiin
tottuneita”. Tämä kuvaus on mielestäni hyvä. Tähän kirjaan joutuu käyttämään
aikaa ja ajatusta, mutta se on kyllä ehdottomasti sen arvoista. Kirja on ollut
myös Tähtifantasia-palkinnon ehdokkaana.
Ja aivan yhtäkkiä hän tuli metsän
hämäristä Haltiakuninkaan nurmikenttien smaragdinvihreään loistoon. Jälleen
kerran: meillä täällä on häivähdyksiä senkaltaisista asioista. Kuvitelkaa
meidän nurmikenttiämme, kun ne ilmestyivät esiin yöstä ja niiden kastepisaroissa
välkehtivät varhaiset valot kun kaikki tähdet ovat sammuneet, kehyksenään juuri
puhkeavia kukkia, joiden lempeät sävyt alkavat palata yön jälkeen, eikä niitä
ole tallonut yksikään paljas jalka paitsi kaikkein pienimmät ja kesyttömimmät,
ja poissa ovat tuuli ja puiden lehvästöissä viipyillyt pimeys: kuvittele että
ne odottavat lintuja laulamaan. Toisinaan niillä on silloin miltei aavistus Haltiamaan
nurmien hehkusta, mutta se haipuu niin nopeasti ettemme koskaan voi olla
varmoja.
Lordi Dunsany (Sir Edward John Moreton Drax Plunkett, Dunsanyn
18. paroni) oli angloirlantilainen
kirjailija. Dunsany kouluttautui Englannissa, Etonin sisäoppilaitoksessa ja
Sandhurstin sotilasakatemiassa. Dunsany peri arvonimensä 21-vuotiaana ja taisteli
buurisodassa Etelä-Afrikassa. Dunsany kirjoitti itse tekemillään sulkakynillä
eikä tehnyt kerran kirjoitettuun tekstiin enää mitään muutoksia. Dunsanyn vaimo
toimi puhtaaksikirjoittajana. Dunsany luennoi mm. Yhdysvalloissa ja sai
tunnustuksena teoksistaan Dublinin Trinity Collegen kunniatohtorin arvonimen.
Haltiamaan kuninkaantytär
on ylistys kauneudelle ja kaipuulle. Kerronta ja kieli todella vaativat
lukijaltaan syventymistä, joten tätä ei lueta kevyenä pikalukemisena. Dunsanyn
vaikutteet tulivat vanhasta englantilaisesta ylätyylistä. Hän otti vaikutteita
myös Grimmin veljesten ja H.C. Andersenin saduista, Edgar Allan Poen ja William
Morrisin teoksista. Dunsany käsittelee aiheitaan lempeän huumorin sävyttäminä.
Mytologiaan Dunsany suhtautui vapaamielisesti, eikä hän selvästikään yrittänyt
muodostaa kokonaista uutta fantasiamaailmaa, kuten puolestaan Tolkien teki. Juri
Nummelin sanoo, että välillä tuntuu, että kirjailija on vain keksimisen innosta
heittänyt ideoita paperille. Tämä ilmaisu kuvaa mielestäni lukukokemusta
erittäin hyvin.
Loppuyhteenvetona:
Todella raskas luettava mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Jos fantasia
kiinnostaa, sanoisin, että suorastaan pakollinen. Arvosanaksi annan 4/5,
vaikka kaikkien muiden arvostelujen lukemisen jälkeen tekeekin mieli antaa
täydet pisteet. Jos siis fantasiakirjallisuus kiinnostaa, tämä kirja on sen
genren pakollista yleissivistystä. Antaa perspektiiviä myös Tolkienin kirjoille
ja kirjoitustyylille.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lordi_Dunsany
https://fi.wikipedia.org/wiki/Haltiamaan_kuninkaantyt%C3%A4r
https://www.risingshadow.fi/library/author/1861-lordi-dunsany
https://kiiltomato.net/critic/lordi-dunsany-haltiamaan-kuninkaantytar-the-king-of-elflands-daughter/
https://homppa.vuodatus.net/lue/2008/02/kujeilua-ja-kyynisyytta
Kommentit
Lähetä kommentti