Siirry pääsisältöön

Victoria Aveyard - Hopea-sarja

Victoria Aveyard – Hopea-sarja

2016-2018, kovakantinen tai pokkari, Aula & CO

Suomentanut Jussi Korhonen

Bongasin tämän sarjan ensimmäisen kirjan joskus kirjakaupasta, jossa mietin mitä ostaisin saamallani lahjakortilla. Takakansi kuulosti kiehtovalta, joten pakkohan se oli lunastaa kotiin. Ensimmäinen kirja olikin loistava, ja seuraavaa piti jäädä odottamaan. Nämä olenkin sitten kaikki ostanut hyllyyn sitä mukaa kun ovat ilmestyneet.

Hopea-sarjaan kuuluu Punainen kuningatar (451 s.), Lasinen miekka (526 s.), Kuninkaan kahleet (613 s.) ja Sodan myrskyt (672 s.). Ja juuri kun asiaa kurkistelin, on sarjaan tullut lisäosa, ”spinoff-kirja”, Kruunun kirous, jota en itse ole lukenut. Sarja on YA-fantasiaa (Young adult), joka todellakin tempaisee


juonensa lumoihin. Kirjat ovat fantasiamaailmaan sijoittuva dystopia, jossa hopeiset hallitsevat taikavoimia ja siksi myös maailmaa ja taikavoimattomat punaiset ovat alistettu palvelijoiksi, pakkotyöläisiksi ja sotilaiksi. Nimensä mukaisesti hopeisten veri on hopeista ja punaisten punaista. Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras, jonka ystävä on pian joutumassa sotaväkeen. Surkeiden sattumusten seurauksena Mare kuitenkin päätyy hopeisten valintatilaisuuden keskelle ja Marella onkin jostain syystä taikavoimia. Vaikka hän on punainen. Luvassa on neljä kirjallista valtapeliä, juonittelua, sotasuunnitelmia, rakkautta, ystävyyttä, tunnemyrskyjä, sähkömyrskyjä ja vaikka mitä jännittävää ja mielenkiintoista.




Valitettavasti loppua kohti sarja alkaa mielestäni lässähtää. Tässä kuitenkin vika on ehkä enemmän minussa, kuin kirjoissa. Pidin näiden maagisesta ja erilaisesta maailmasta, johon kiukuttelevan hallitsijan ja seonneen kuningattaren myötä tulee liikaa maallisuutta ja arkisia ongelmia. Viimeinen kirja kertoo enimmäkseen julman ja seonneen kuningattaren kasvattamasta pojasta, jonka ajatuksia äiti on manipuloinut koko tämän iän. Toisaalta tämä on ihan mielenkiintoinen läpileikkaus hullun päähän, mutta toisaalta kirjasta kaikki maagisuus ja taianomaisuus on karissut. Tai ehkä se on kirjassa jatkuvasti vaihtuvan kertojan syytä. Yksi luku Maren näkökulmasta, toinen Iriksen, kolmas Evangelinen jne. Suosittelen kuitenkin sarjaa lämpimästi. Kolme ensimmäistä osaa saa 4/5, mutta viimeinen vain 3/5.



Victoria Aveyard on syntynyt 1990, ja valmistunut elokuvakäsikirjoittajaksi. Aveyard

arvostaa toimintaa ja pippurisia naissankareita, jonka kyllä näistäkin kirjoista huomaa. Kaikkein eniten Aveyard haluaa kirjoittaa nuorten fantasiakirjoja. Universal Studios on hankkinut ainakin Punaisen kuningattaren elokuvaoikeudet, joten innolla jään odottamaan, tuleeko näistä joskus elokuva. Ehkä Aveyard itse käsikirjoittaa elokuvan, kun on käsikirjoittajaksi opiskellutkin.

 

Lähteet:

https://aulakustannus.fi/tuote/punainen-kuningatar/

https://www.risingshadow.fi/library/book/7877-punainen-kuningatar

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Adonis Fabio - Vihreän siirtymän kultti

H. C. Hammerbergin tutkimuksia Icasos, 2024, näköiskirja, 206 s. Teos kiinnitti kustantajan uutuusluettelossa väkisin huomioni. Jo pelkästään kirjailijanimi kuulosti niin röyhkeältä vitsiltä, että sisällön on pakko olla yhtä hulvatonta. Kun vielä esittelytekstissä kerrotaan kirjan sisältävän riemullisen huonoa huumoria, olin myyty. Taidolla muokattu kirjailijakuva suorastaan pakotti lukemaan tämän. Vihreän siirtymän kultti on siis huumorin täyteinen dekkari. Tai ehkä tätä voisi kuvailla pikemminkin dekkarin parodiaksi. Meno on äärettömän lennokasta, erittäin epärealistista ja räävittömän huonolla huumorilla varustettua. Toisin sanoen teos rikkoo kaikkia hyvän maun rajoja ja jättää lukijalle sellaisen ymmyrkäisen ilmeen huulille, joiden välistä voi jopa kuulua vaimea öööö… Yhtä kaikki, H. C. Hammerbergin tutkimukset ovat kaikista edellä luetelluista syistä ehdottomasti lukemisen arvoisia. Jos Juha Vuorisen Juoppohullut ja DikDekit sai sinut hihittelemään hulluna, tää on just sua var...

Kirjasomen joulukalenteri 5.12.

  Seuraava luukku löytyy 6.12. Kirjamiehen blogista. Hyppäsin innoissani mukaan tämän vuoden Kirjasomettajien joulukalenteriin! EN ole mikään jouluihminen (tai ehkä eniten kuvaa Grinch minun jouluintoani...), mutta opettelen koko ajan olemaan enemmän ja enemmän sopeutuva jouluun lapseni takia.  Meidän perheessä joulu onkin ehdottomasti lasten juhla ja pidän tärkeänä, että voin tarjota joulumieltä ja ihania joulumuistoja lapselleni. Harjoittelen nyt siis joulumieltä kovasti ja aloitan sen tänä vuonna tällä postauksella!  Tänä vuonna olen jo kuullut päivätyössäni ihan esihenkilöltä asti kuittailua joulumielestäni. Hän uhkasi ostaa minulle jonkun sellaisen ällön joulupaidan ja pakottaa käyttämään. Minä suhtauduin asiaan valittamalla työkavereille, että esihenkilö kiusaa! Sain kumminkin armahduksen, jos lupaan vähän edes yrittää nauttia joulusta, huh! Mun pomo on kyllä oikeasti ihan huippytyyppi, koska huumori auttaa jaksamaan raskaammatkin työpäivät. Lapseni on odottanut jo...

Pirjo Toivanen - Rooleja vai rakkautta?

  Stresa, 2022, pehmeäkantinen, 267 s. Kirja on saatu arvostelukappaleena kirjailijalta. Tapasin Toivasen Helsingin kirjamessuilla Stresan osastolla ja kun keskustelussa tuli esiin kirjablogini, hän tarjosi myynnissä olevaa kirjaansa arvosteltavaksi. Sain kirjan omistuskirjoituksella signeerattuna! Kirjailija itsessään oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten en ollut varma, mitä kirjalta odottaa. Kansikuvasta saatoin päätellä, että ainakin pääsen matkalle ulkomaille, mutta en osannut paikallistaa edes sitä, että mihinkä. Päädyin Italiaan, mutta myös Kuubaan. Koska osa ajasta ollaan Kuuban Havannassa, sijoitan kirjan Pohjoiseen lukuhaasteeseen 2023, kohtaan 4. Merelliseen ympäristöön sijoittuva kirja . Jälleen kerran tämä ei ihan täysin ehkä vastaa haastekohtaa, koska merta ei juurikaan kirjassa mainita muutoin kuin laivareittinä, mutta tämä nyt kuitenkin riittää itselleni. Pääasiallisesti kirjassa ollaan Italiassa, Milanossa ja Stresassa. Päästään piipahdukselle kyllä myös Mia...

Hae tästä blogista